Rahan puutteen rajoittama matkailuni huipentui tänä syksynä viikon mittaiseen reissuun karvasääristen hamemiesten kotimaahan Skotlantiin. Hieno reissu – Skotlanti on kaunis maa, Edinburgh hieno kaupunki ja skotit erittäin ystävällistä kansaa.
 |
| Edinburgh on hieno matkakohde |
 |
| Edinburghin kuuluisin pubi |
Kotona nököttäneitä harmittavan lomahehkutuksen jätän väliin ja raportoin sen sijaan vain muutamasta matkamiestä kummastuttaneesta pikkuseikasta.
Skotlannissa kaikki ovet aukeavat sisäänpäin. Isommassa tilassa se ei sinänsä ole ongelma, mutta kassien kanssa pieneen vessankopperoon ahtautuminen voi olla ongelmallista pienikokoisellekin immeiselle: ovi auki, asettaudu pytyn viereen peräseinälle, vedä vatsan sisään ja yritä sulkea ovi. Riittävällä akrobatialla ehkä onnistut, ja voit poistuessasi toistaa vastaavan liikesarjan uudelleen. Sen verran on kehitys mennyt eteenpäin Skotlannissakin, ettei erillisiin kuuma- ja kylmävesihanoihin enää törmännyt monessakaan paikassa. Reissussa tuli nähtyä sellainenkin ihme kuin kuivaava vesihana, en vaan muista missä.
 |
| Turistibusseja joka lähtöön |
Kolikot ne vasta ovatkin euronkäyttäjälle varsinainen arvoitus. Niihin ei turhaan ole numeroita painettu, vain kolikon arvosta kertova teksti pienellä präntillä Lissun kuvan viereen. Heikkonäköisen onkin kiva kassajonossa arvuutella kolikon arvoa, kun kokojärjestyksessäkään ei tunnu olevan mitään logiikkaa.
Jonottamisen skotit osaavat. Tavaratalossa kaikki jonottavat kiltisti samassa jonossa kaikille kassoille. Entisaikojen jonojohtajatkin on nykyään korvattu näppärillä herkkuhyllykäytävillä, joista et pääse muualle kuin kassalle.
Bussissa matka on paras maksaa tasarahalla, koneeseen tiputetuista kolikoista ei vaihtorahaa tipu. Kyydin hinta ei tosin jää kenellekään epäselväksi; se on ilmoitettu kissan korkuisella tekstillä bussin ulkoseinässä.
Liikennevalot ovat Skotlannissa ilmeisesti ohjeelliset. Punaisia päin kävelevät kaikki – poliisitkin. Vasemmanpuoleinen liikenne sai meidät suomalaisturistit jäykistymään suojatien laitaan, ihan vaan keskenämme. Autoilijat kuitenkin ovat sangen ystävällisiä ja antavat jalankulkijalle tietä heti kun arvelevat tämän tien yli pyrkivän. Siinä olisi suomalaisillekin autoilijoille opeteltavaa.
 |
| Päin punaisia |
Reissulla tuli poikettua myös laukkakilpailuissa, joihin ei täällä koto-Suomessa juurikaan törmää. Vedonlyöntisysteemit olivat käsittämättömiä, mutta optimistisia asiakkaita tuntui jokaiselle bookielle riittävän. Hevosten lähestyessä maalia oli mekkala melkoinen. Vaikka tilaisuuteen ei ollutkaan varsinaista pukukoodia, oli suuri osa miesväestä kaivanut puvun esille. Naisväellä taas näki avonaisia juhla-asuja, jotka eivät jättäneet paljonkaan arvailujen varaan. Turha kai mainitakaan, että meikäläisellä oli päällään suurin piirtein kaikki, mitä reissuun oli tullut mukaan raahattua – ja palelin silti. Palelemisen syynä tosin saattoi olla Royal Flu, jonka hankin seistessäni kadun reunassa Union Jack kourassa kuningatarta odottelemassa. Oireet samat kuin tasavaltalaisessa lentsussa, vähän vaan hienommat!
 |
| Vedonlyönitä |
 |
| Parhaat päälä |
 |
| Mekko päälle ja menoksi |
 |
| The Queen is coming! |
