Mustavalkoista joulua!

Eipä tullut iltasella uni silmään, joten rupesin vielä yöllä naamakirjaa tutkimaan. Yllätyksekseni törmäsin vanhaan lehtikuvaan kansakouluni kuusijuhlasta vuodelta kivi ja keppi. Kuvasta löysin itsenikin, tomerana tonttuna tietenkin.

Vaikka silloinen jouluilo saattaakin jonkun silmiin näyttää perin ankealta, voin vakuuttaa, että joulunäytelmään ja etenkin lehtikuvaan pääseminen oli silloin elämääkin isompi asia. Kaverini kanssa yhteisesti sovittua poseeraustakin on sittemmin nähty enenevässä määrin julkkisten kopioimana punaisella matolla.

Eipä ollut lentolehtisten aikaan toivelistalla tablettia, kännykkää, selfiekeppiä, Frozen-hahmoja tai Star Wars -rojua. Suuri unelmani oli mustekynä, jolla pystyi kirjoittamaan kymmenellä eri värillä. Pukin tuoma aarre on edelleen tallessa kaapin ylähyllyllä aarrelaatikossa, muste kuivuneena. 

Hyvää krääsätöntä joulua!

Kolme myrskyä

Tarvitaan kolme myrskyä ennen kuin tulee talvi, totesi miekkonen, johon törmäsin aamusella yrittäessäni pysytellä keskellä pyörätietä mahdollisimman kaukana hurjasti heiluvista puista. En tiedä, monesko myrsky tämä oli, mutta talven tuloon myrskyjen pitäisi kyllä jo riittää.

Perjantai-iltana alkoi hiukkasen hermostuttaa, kun lauantaina edessä oli Tallinnan-risteily ja syysmyrsky hakkasi jo huolestuttavasti ikkunaan. Aamupimeässä huoli oli hetkellisesti haihtunut ja matkaan lähdettiin iloisin mielin.

Tuhdin meriaamiaisen ehdimme nauttia laivalla jo ennen satamasta lähtöä. Rahantuhlausmielessä aloittamamme shoppailukierros parfymerian taivaallisissa tuoksuissa katkesi kuitenkin lyhyeen, kun lattia alkoi kadota jalkojen alta. Suoraan käveleminen osoittautui hyllyjen välissä perin haasteelliseksi ja katsoimme matkatoverini kanssa parhaaksi hakeutua paikkaan, jossa katseen saisi naulittua heiluvaan horisonttiin. 

Keulabaarin kaksikerroksisesta panoraamaikkunasta pääsikin hyvin seuraamaan, miten meri velloi valtoimenaan ja aallot pärskivät keulan yli. Paikallaan oli paras nökötellä loppumatka, mikäli mieli pitää vasta nauttimansa meriaamiaisen massussaan. Keikkumista ei kuitenkaan kauan kestänyt ja laivamatka oli hoidettu pois reilussa parissa tunnissa.

Tallinnan tärkeimmän nähtävyyden Super-Alkon jätimme matkatoverini kanssa suosiolla väliin, vaikka se osalle porukasta tuntuikin olevan koko matkan tärkein kohde. Vanhan kaupungin joulumarkkinat valuivat valitettavasti sateeseen jo ennen kuin kunnolla alkoivatkaan. 

Hyvä ruoka – parempi mieli, totesi matkatoverini, kun korvasimme sateisen shoppailukierroksen kunnon aterialla maanmainiossa Oliverissa. Vaikka aterioiden hintataso vastaa Tallinnassa jo Suomen samaista, olimme sentään säästäneet hieman välttelemällä Viru-keskuksen viiden euron vessamaksua. Toiseksi kunnon säästökohteeksi osoittautui paluumatkalla Dolce & Gabbanan hajuvesi, johon investoimalla säästin kokonaista kolmekymppiä.

Paluumatkaan olimme varautuneen varmuuden vuoksi pahoinvoinninestopillereillä, jotta etukäteen maksamamme jouluateria ehtisi ainakin kerran alas ennen kuin se alkaisi myrskyssä pyrkiä ylös.

Merenkäynti osoittautui kuitenkin piirun verran pienemmäksi ja aaltoliikkeet paremmin ennakoitaviksi. Joulupöytä notkui herkuista eikä päivällä nauttimamme tuhti ateria vähentänyt mitenkään ahmimisen tarvetta. Merenkäynti teki ruoan hakemisen mielenkiintoiseksi ja reitin pöytien välissä kumman kiemuraiseksi. Kinkkua leikkaava kokki tosin seisoi veitsi kourassa tukevasti kuin kiinni naulattuna.

Hyökkäys jälkiruokapöytään ja kohti heiluvaa lautaspinoa, epätasapainoinen peruutus, uusi hyökkäys seuraavaan jälkiruokalajiin, peruutus kohti takana heiluvaa jonoa, uusi syöksy jälkiruokiin ja kiemurainen hoipertelu takaisin pöytään. Kun oma hakureissu oli hoidettu, saattoi rauhassa naureskella toisten tasapainoiluyrityksille.

Meritauti ei iskenyt, matkalla oli mukavaa ja kotiinkin päästiin kunnialla. Olen pitkään vältellyt syysristeilyjä, mutta oli mukava huomata, että kaikki voi mennä hyvin myrskystä huolimatta!

Tyyntä myrskyn edellä - auringonnousu ainakin oli upea