Joskus menee paremmin kuin joskus!

Vaikka en mikään penkkiurheilija olekaan, joskus tulee hetkiä, jolloin on pakko olla hengessä mukana. Eilen oli taas sellainen hetki: jääkiekon MM-finaali ja Leijonien taistelu kullasta!

Välierävoitto kisojen isäntämaasta Venäjästä oli näiden kiekkomittelöiden makein mansikka. Ruotsalaislehden hehkuttama kirveenisku niskaan. Pieni Suomi näytti veli-Venäjälle, mistä kana kusee. Sen verran löytyi iivanoilta kuitenkin naapurinrakkautta, että kertoivat kannustavansa finaalissa Suomea. Tosin pistivät samalla finaaliliput alennusmyyntiin. 

Odotukset olivat korkealla, fanipaidat oli kaivettu naftaliinista ja voittojuhlia oli alettu valmistella jo ennen kuin Leijonat olivat saaneet päänsä tyynystä. Jos kaikki menisi putkeen, Suomi olisi voittanut jääkiekon MM-kultaa kolmella eri tasolla samana keväänä. Sitä ei ole mikään maa ennen tehnyt! 

Vaan toisinpa kävi - Kanadan voitonnälkä oli suurempi ja Suomi sai tyytyä hopeaan. 

Finaaliottelun voi kiteyttää Eino Leinon sanoin: Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin. Haaveheni kullat mieleni murheella maksoin.

Maailmanmestaruudella olisi ollut iso merkitys kansalaisten hengennostatukselle. Viime aikoina kun on saatu pelkkiä huonoja uutisia. Säästöjä, kiristystä, korotuksia. Maailmanmestaruutta ei tarvittu näyttämään muille, että Suomi on maailman paras. Sitä olisi tarvittu näyttämään suomalaisille itselleen, että Suomi on maailman paras!

Vanha klisee, hopea ei ole häpeä! Finaaliottelun varjoon jäi sekin, että suomalainen elokuva voitti palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla ja että Vihaiset Linnut tahkosivat maailmalla miljoonia. Mutta kun maailmanmestaruus vietiin nenän edestä... Perkele! 

Älä kailota!

Viikonlopun kotiseututurneella taas nähtiin, miten suomalainen ja kännykkä on pettämätön yhdistelmä. 

Tuskin oli bussin kyytiin päästy, kun ensimmäinen hennavärjätty tanttadaara kaivoi kännykkänsä esiin ja alkoi isoon ääneen organisoida edessä häämöttävää mökkireissuaan. Reka-pentele ei ollut saanut ahteriaan sohvalta vaan oli jättänyt pyykit narulle ja nyt piti mökkireissulle lähteä nihkeillä lakanoilla. Uusi pitkäpiimäinen konsultaatio ja niin oli joka ikisen kanssamatkustajan tiedossa, että märät lakanat laitetaan muovipussiin ja tuuletetaan mökillä kesäauringossa kuiviksi. 

Varsin hämmentävä kailotustapaus sattui jokunen vuosi sitten. Olin pääsiäisen vietosta matkalla kotiin, kun hieman meikäläistä fiinimpi rouvashenkilö ilahdutti muita matkalaisia ensimmäisellä puhelullaan: Pääsiäistä oli vietetty pojan perheen luona Porvoossa ja miniän hammassärky oli pilannut koko pääsiäisen, pennut olivat syöneet suklaamunia niin, että pahaa teki, ja vanhin mukuloista oli vielä kehdannut vaatia omaa osuuttaan rahassa, kun ei ollut jostain syystä yhteiselle aterialle Mäkkäriin päässyt. Kun ensimmäinen raportointi oli hoidettu, jakkupukutäti soitti seuraavalle ystävälleen: Ihana pääsiäinen pojan perheen luona Porvoossa, miniä-raukalla oli sellainen hammassärky, että piti reppanan oikein Helsingissä asti päivystyksessä käydä. Oli kiva katsella, kun lapset olivat saaneet niin paljon suklaamunia, vahinko vaan ettei vanhin lapsista ehtinyt muiden mukaan Mäkkäriin syömään, mutta annoin sille vähän rahaa, ettei tulisi paha mieli. Come on! 

Vastaavanlaisia isoon ääneen kailotettuja tietopläjäyksiä olen viime aikoina kuullut myös aiheista Kake, kirves ja sairaalareissu, bussikuskin grillimakkarat, mökkinaapurin perilliset ja pesänjako, Tobbe ja sen tyttöystävät sekä mun miehen viat A:sta Ö:hön. Viimeksi mainittua kailotussessiota kuunteli myös kyseisen naisen 5-vuotias poika noin viidenkymmenen kilometrin verran.