Ensimmäinen virhe tuli tehtyä, kun päätin keskiraskaan toimistotyöpäivän perään hoitaa viikkosiivouksen alta pois, jotta voisin suotuisan sään salliessa pyhittää koko viikonlopun mielekkäämmälle tekemiselle.
Olin imuroinnissa edennyt keittiöön asti, kun silmiin pisti koiraherran kumisen ruokailualustan raju ruokottomuus. Kumiläpyskä ei liottamatta puhtaaksi lähde, joten heivasin sen keittiöaltaaseen ja väänsin hanan auki tarkoituksenani jatkaa veden valuessa koiraherran herkuttelunurkan imurointia. Iso virhe! Meikäläisellä sattuu nimittäin olemaan kultakalan muisti, enkä enää yhden käännöksen jälkeen muista, mistä olen tullut tai mitä olen tekemässä!
Jatkoin siis imurointia makuuhuoneen kautta olohuoneeseen, missä televisiossa oli menossa jokaviikkoinen hupiohjelma Eduskunnan kyselytunti ja Paavo Arhinmäki paasaamassa erittäin huolestunut ilme kasvoillaan. Viime päivien poliittista kesäteatteria ja sitä seurannutta pääministerin u-käännöstä ajatellen arvelin Arhinmäen kenties höykyttävän hallitusta tai piinaavan persuja, joten sammutin uteliaisuuttani imurin. Ulisevan imurin vaiettua huomasin Paavon paasaavan lomarahaleikattujen julkisen alan työntekijöiden puolesta. Matalapalkkaisen kuntatyöntekijän sydäntä lämmittävästä puheenvuorosta huolimatta huomioni kiinnittyi keittiöstä kantautuvaan kummalliseen kohinaan. Vesihanahan se siellä oli edelleen auki ja vedenpinta oli juuri saavuttanut tiskipöydän tason!
Ilman Paavo Arhinmäen huolestunutta ilmettä keittiön tarkettia kiskottaisiin nyt irti ja multitaskaajan vähäisetkin lomarahat olisivat kuluneet keittiön kuivattamiseen. Kiitos Paavo!
 |
