Undrar

Varför vänder jag alltid till höger i denna korsning?

Varför gick jag inte i opar sockor ida'?

Varför smakade jag inte på någonting exotiskt?

Varför gjorde jag som andra sa?

Idag vände jag till vänster.

Där fanns ingenting att se.

Igår visste jag inte.

Idag vet jag de'.

Heja Sverige!

Euroviisut on veisattu ja Ruotsi vei voiton - ansaitusti! Heja Sverige!

Ruotsin esitykseen asti jaksoin joikhausta ja paatosta seurata. Koira tosin kuorsasi sen verran äänekkäästi sohvalla, että joidenkin maiden esiintyjät saivat kilpailla koiran uniapneaisen korinan kanssa. Ruotsin jälkeen vaihdoin kanavaa ja siirryin elokuvan pariin. Israelin Golden Boy oli muuten sen verran hassu, että tykkäsin. Pärjäsikin ihan mukavasti.

Lehdistä olikin sitten aamulla mukava lukea jos jonkinlaisesta skandaalinpoikasesta. Venäjälle oli buuattu ja viisuedustajaa itketetty. Uusimmalla tekniikalla oli buuaukset poistettu niin, etteivät sentään päätyneet kotikatsomoihin asti. Venäjä puolestaan oli sensuroinut omasta lähetyksestään pois kokonaan isäntämaan juontajan, viime vuoden voittajan Conchita Wurstin. Makedonia ja Montenegro munivat äänestyksen kanssa ja kilpailujen isäntämaa Itävalta jäi nollille. 

Keskustelua on myös herättänyt eräiden viisuedustajien ja etenkin Suomen pisteiden ilmoittajan Krista Sigfriedsin alas antava kaula-aukko. Eräältä kirkkonummelaiselta autonpesupaikalta löytyisi varmasti työtä topless-autonpesijänä, kunhan säät vähän lämpenevät. Ruotsin viisuedustajaa Måns Zelmerlöwiä olisin kyllä ilokseni katsellut ilman salipaitaakin! 

PKN ei päässyt semifinaalia pitemmälle. Hienosti pojat kuitenkin urakkansa hoisivat. Nostan hattua! Keskisormen vilautus finaalissa oli kuitenkin huonoa käytöstä. 

Senkin uhalla, että minua pidetään ahdasmielisenä ja suvaisemattomana, myönnän tunteneeni syvää myötähäpeää, kun radiossa ja lehdissä on julistettu PKN:n asenteen olleen kohdillaan, kun lehdistötilaisuuksissa tuli kiroiltua, nukuttua ja jätettyä vastaamatta. Eräs kehitysvammaisen tytön äiti totesi jollain palstalla, että kehitysvammaisia kohdellaan tasavertaisina vasta sitten, kun heitä arvostellaan heidän tekemistensä perusteella eikä sen perusteella, että he ovat kehitysvammaisia. Huono käytös on aina huonoa käytöstä, olit sitten punkkari tai et. 

Vieläkö on elämää Euroviisujen jälkeen? Meillä ainakin on: Måns Zelmerlöw on tulossa kesällä tänne! Kadehtikaa vapaasti! 

We are all heroes!

Sateenkaarilippu vs. sotilaspuku

Suomenruotsalaisten koulujen suuri urheilutapahtuma Stafettkarnevalen järjestetään loppuviikosta Olympiastadionilla. Paikallinen yläasteen koulumme pääsi yllättäen nettijulkisuuteen kiellettyään oppilailta sateenkaarilippujen käytön karnevaalissa.

Aikaansa seuraavat nuoret halusivat liputtaa suvaitsevaisuuden puolesta, mutta muutaman keskiajalle kivenkoloon jämähtäneen opettajan ja vanhemman mielipide riitti vaihtamaan huutosakkien sateenkaariliput sotilasvaatteisiin. Tällä toisella vaihtoehdollaan nuoret halusivat korostaa sitä, että paikkakuntamme varuskunta on Suomen ainoa ruotsinkielinen varuskunta. Venäjän viimeaikaista uhoa ajatellen vaikea kuvitella, että suuri yleisö olisi osannut yhdistää sotilasvaatteet nuorten jaloon ajatukseen. Ainakin minulle tulivat ensimmäisenä mieleen ilmatilaloukkaukset, sukellusveneiden etsinnät ja reserviläiskirjeet.

Uutinen sateenkaarilipun kieltämisestä sai aikaan sellaisen nettikohun, että koulu pyörsi saman tien päätöksensä ja sotilasasut vaihtuivat taas sateenkaarilippuihin. Tapahtuman järjestäjät olivat lippujen kannalla, Finlands Svenska Skolungdomsförbund kannusti muitakin liputtamaan suvaitsevaisuuden puolesta, Seta oli tyytyväinen ja Regnbågsankan-yhdistys lupasi järjestää nuorille liputkin viime tingassa. Aikuiset sen sijaan päätyivät tappelemaan nimettöminä netissä siitä, kummat ovat suvaitsevaisempia, liputtajat vai liputtomat. Suuri tuntuu olevan aikuisten pelko siitä, että pieni Piia-Petteri saa kisareissulla sateenkaarilipusta homotartunnan.

Sateenkaarilippu oli nuorten oma valinta.  Nyt se päätyi symbolisoimaan nuorten oikeutta päättää oman koulunsa asioista.

In vino veritas

Vapun alla ruokakaupan kassalle oli muodostunut sellainen jono, että katsoin parhaaksi poiketa ruokakaupan sijasta viereiseen Alkoon.

Viinivalinnoilleni on olemassa kaksi sangen amatöörimaista kriteeriä: a) maistettu ja hyväksi havaittu, b) hauska etiketti tai veikeä pullo. Näiden kahden välillä pähkäillessäni viereeni pöllähti siististi pukeutunut herrasmies, joka varmoin ottein nappasi hyllystä kaksi punaviinipulloa ja paineli suoraan kassalle. Nopeasta asioinnista ja siististä olemuksesta päättelin kyseessä olevan niin varma valinta, että jätin etikettien tutkimisen sikseen ja nappasin mukaan pullon kyseistä viiniä.

Jälkeenpäin mielessä kyllä käväisi, että saattoihan olla niinkin, että vaimo oli herran kauppaan komentanut ja tämä oli kiireessä ja suutuspäissään napannut hyllystä ensimmäiset silmiin osuneet viinipullot, kaverit kun odottelivat jo vapun viettoon.  

Viinivalinta osoittautui kuitenkin oivalliseksi. Hinta-laatusuhteen varmistamiseksi etsin netistä uteliaisuuttani arvion kyseisestä kympin viinistä. Asiantuntijan arvion mukaan hintansa arvoinen, kelvollinen valinta aloittelijalle. Viininmaistelun saloihin ja terminologiaan täysin vihkiytymättömänä en kuitenkaan voinut olla naureskelematta tastingekspertin arviota ”löytyy sentään vähän yritystä pitää rakennetta kasassa, eikä kokonaisuus pääse täysin lässähtämään suuhun”. Oma viinin maisteluni ja sitä kuvaava terminologia kun rajoittuu skaalaan ”tykkään – en tykkää”. 

”Siltä, joka valitsee viininsä mahtailunhalusta ja toisten mielipiteiden perusteella, eikä kykene lämpimänä kesäiltana, kynttilän valossa ja kuun kimaltaessa tuntemaan, että pöydällä oleva tavallinen viini on tuona hetkenä parasta maailmassa, siltä jää tavoittamatta koko viinin – ja elämän – ydin”, kirjoittaa viinikirjailija Oz Clarke.

Suosittelen lämpimästi Ylen vanhaa artikkelia "Onko viininmaistelu roskatiedettä?"

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/10/11/onko-viininmaistelu-roskatiedetta