Lomat on lusittu

Lomat on kohtsillään lusittu ja maanantai-aamuna nolla kuusi reikä reikä herätyskello päräyttää meikäläisen takaisin arkeen. Työkavereita on sinänsä ihan mukava nähdä, mutta paluu minkäänlaista aktiivisuutta edellyttävään arkirutiiniin ei oikein houkuttele.

Neljä viikkoa mennä hurahti nopeasti ja lomasuunnitelmatkin toteutuivat täydellisesti eli en saanut mitään tähdellistä aikaan. 

Lapsuuden maisemiin tuli tehtyä pari reissua. Hassua muuten, miten kesä tuntuu oikealta kesältä vasta kun on rämpinyt samoissa ryteiköissä kuin 10-vuotiaana. Kunnon tytärtä leikin sen verran, että puunasin äitimuorin akkunat putipuhtaiksi ja huudatin trimmeriä takapihalla naapureiden iloksi.

Tässä opinahjossa meikäläinen oppi lukemaan vuonna kivi ja keppi

Fiskarsin ruukkikylään menoa olen suunnitellut pitkään ja nyt sain sen vihdoin toteutettua - jopa kahteen kertaan. Ensimmäisellä reissulla keskityin valokuvaamiseen ja reissun anteja onkin mukava tiputella Instagramiin pitkin syksyä.

Toinen reissu oli herkuttelu- ja shoppailureissu. Kuparipajan lounasbrunssi oli makoisa, mutta Cafe Antiquen vastaleivottuja korvapuusteja ei voita mikään. Eivät olleet turhalla kauneudella pilattuja, mutta maultaan voittivat kaiken muun kahvileivän, mitä olen tänä kesänä suuhuni antaumuksella ahtanut.

Fiskarsin ruukkikylässä aika pysähtyy

Shoppailukierroksen paras löytö oli trikoinen Second Chance -pussilakana, laadukkaasta kotimaisesta ylijäämäkankaasta aikuisen ompelema. Ihanan viileää materiaalia. Tekee peitosta niin painavan, että sen alla nukkuu kuin kiinni niitattuna. 

Hangossa olen yleensä poikennut ainakin kerran kesässä. Tällä kertaa käväisin Hangon vesitornissa maisemia ihailemassa, sinne kun pääsee mukavasti hissillä.

Joskus on kiivettävä vähän ylemmäs, että näkee kunnolla

Casinon rannasta löysin yllättäen "The Very Second Hangö Piquenique Beach Party" -pippalot, jotka olivat keränneet paikalle niin paljon piknik-väkeä, että puisto oli täyteen nakutettu. Hyvää musiikkia ja rento kesäfiilis. Tykkäsin. Etenkin kun paikalla yleensä esiintyvistä pappa-betalar-merkkivaatesnobeista ei näkynyt jälkeäkään. Kumma miten kaikkien Hankkenin käyneiden pitää pukeutua purjehdusvaatteisiin, vaikka eivät olisi ikinä veneessä edes olleetkaan.

Punaiset purjehduskengät

Melkein jokakesäiseksi perinteeksi on muodostunut viikonloppureissu sukulaisten kesämökille Kustavin kauniisiin maisemiin. Koiraherra nautti vapaudestaan ja räksytti rannassa aamusta iltaan naapurimökkiläisten iloksi ja meidän muiden riesaksi.

Tänä kesänä uimisesta ovat vastanneet vesilinnut

Olin tällä mökkireissulla varautunut jonkinlaiseen rakentelupuuhasteluun, mutta yllättäen opinkin, miten vauvoja tehdään - sokerimassasta silikonimuotilla!

Pentutehtailua

Sään puolesta tämä kesä ei ole ollut niitä kaikkein helteisimpiä ja olen kuullut monen valittavan, että kesä on ollut surkea. Huono sää on kuitenkin asennekysymys. Minulla on ollut hieno kesä! 

Ollaan vaan ja hengaillaan

Presidentti ja palsternakka

Viime päivinä on maailmalla uutisoitu Suomen presidentin puhelusta. Ei soittanut presidentti Putinille tai Obamalle, ei miettinyt Ukrainan kriisiä, Kreikan taloutta tai Suomen ja Venäjän suhteita.

Sauli Naantalista soitti Ylen Luonto-Suomi-ohjelmaan ja kyseli palsternakasta. Odotti vuoroaan kuin kuka tahansa eikä tehnyt numeroa presidenttiydestään.

Joissakin asioissa suomalaiset ovat oikeasti tasa-arvoisia. Tänään olin ylpeä siitä, että olen suomalainen. Tänään olin ylpeä pienen maan palsternakkaa pohtivasta presidentistä! 

Tasavallan presidentti

Palsternakka

Makea lähituote

Kesä on kukkeimmillaan ja mansikkasato kypsyy sateesta ja kylmyydestä huolimatta vauhdilla. Jokaiseen torinnurkkaan, kadunkulmaan ja marketin sisäänkäyntiin on ilmestynyt kesän satoa kaupittelevia mansikanmyyjiä. 

Siinä missä jokaisen itseäänkunnioittavan marjanmyyjän pahviseen kylttiin on aiempina vuosina tikkukirjaimin raapustettu makea kotimainen, on tänä suvena myyntiin haettu lisäarvoa raapustamalla näiden perään maaginen muotisana lähituote.

Aamun kauppareissulla näitä kesäherkkuja hakiessani kysäisin mansikanmyyjältä hänen myymiensä lähituotteiden alkuperää. Kesälahdelta kuulemma olivat, mutta missä Kesälahti on, sitä myyjä ei tiennyt. En tiennyt minäkään, mutta sen tiesin, ettei se ainakaan näillä nurkilla ole. 

Kuukkeloimalla sain selville, että Kesälahdelle on täältä matkaa noin 500 km. Lähituote, my ass! Minä kun luulin, että lähituote on tuote, joka on tuotettu ao. paikkakunnalla, mutta ilmeisesti se onkin tuote, joka on tuotettu lähellä Venäjän rajaa. Olinpas taas tyhmä!

Aito lähituote - tuotettu 10 m päässä meikäläisen ruokapöydästä

Jäätävää vai hyytävää?

Viikonloppuna aimo naurut kirvoitti Iltalehden uutinen hyvinkääläisnaisen kalasaaliista otsikolla "Jäätävän kokoinen rouva". Kyseinen nainen ei kuvasta päätellen tainnut tosiaan olla ihan kokoa XS ja olihan se kalakin aika iso.

Iltapäivälehtien ylisanat ovat ärsyttäneet jo pitkään. Se mikä vielä jokin aika sitten oli kamalaa, karmeaa tai karmivaa, on nykyään jäätävää tai hyytävää. Onnettoman adjektiivisanavaraston omaavien toimittajankloppien klikkausansoiksi tarkoittamat otsikot ovat täynnä jäätäviä suorituksia ja hyytäviä tuloksia. Kun kaikki liioitellut ylisanat on käytetty jo aivan tavallisiin asioihin ja keskivertouutisiin, salaatista löytyneisiin matoihin, surkeaan suomalaiseen palveluun ja maahan sataneisiin rakeisiin, mistä enää löytyy sanoja kuvaamaan asioita, jotka jonain päivänä vielä ylittävät kaikki tämänhetkiset jäätävyydet ja hyytävyydet?

Kun muuta uutisoitavaa ei ole, voi jonkinlaisen uutisen aina vääntää säästä. Etenkään sääennusteissaan eivät iltapäivälehdet ole ylisanoja säästelleet. Joku vuosi sitten huippuhelteet muuttuivat superhelteiksi ja lopulta tappohelteiksi. Tappohelteistä voi kyllä puhua maissa, joissa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä alkeellisissa oloissa yli 40 asteen lämmössä, mutta meillä tämän kesän superhellekin oli yksi lämmin kesäpäivä!

Hyytävä näky - Ruokolahden leijona ilmestyi paikalliseen metsään

Linjuriauto on maantien ässä

On se onnikalla matkustelu vaan mielenkiintoista!

Parin päivän lomareissu entisille kotitanhuville äitimuorin hoteisiin oli tehty, ja oli aika palata Koiraherran kanssa takaisin kotiin. Luvassa oli tähän mennessä kesän kuumin hellepäivä, joten paluureissulle kannatti mielestäni lähteä heti aamusella. 

Tienvarressa myhäilin tyytyväisenä, kun pysäkki oli kerrankin mukavasti varjossa. Niin hyvässä varjossa olikin, ettei bussikuski bongannut meikäläisen viehkoa viittelöintiä, vaan karautti vauhdilla ohi ja jätti meikäläisen koirineen tienposkeen tapittamaan.

Nykytekniikan ansiosta paluumatka oli pian suunniteltu uusiksi eikä auttanut muu kuin siirtyä tien paahteiselle puolelle toista linjuria vartoamaan. Sellainen ilmestyikin reilussa vartissa, mutta jätti kyytiläiset kesäaikataulun vuoksi seuraavaan tuppukylään puoleksi tunniksi jatkoyhteyttä odottelemaan. Puoli tuntia vierähti kyllä huomaamatta, kun Koiraherra ryhtyi tekemään tuttavuutta toisten onnikanodottajien kanssa.

Jatkoyhteyttä olikin sitten päätynyt hoitamaan kuski, jonka työhönperehdytys näytti vielä olevan vaiheessa. Matkaan lähdettiin vahingossa viisi minuuttia liian aikaisin, minkä johdosta vieressä istunut opettaja teetti kuskilla pienen sightseeingkierroksen lähikorttelin ympäri ja takaisin asemalle varmistamaan, ettei kukaan ollut jäänyt kyydistä. Kuinka ollakaan, korjauskierroksen ansiosta reissuun lähdettiin viisi minuuttia myöhässä. Mukavaksi yllätykseksi samaan kyytiin osui kuitenkin tuttua porukkaa, ja matka sujui niin mukavasti, että Helsingissä oltiin yhdessä hujauksessa. 

Helsingistä matka jatkui aikataulun mukaisesti täpötäydellä bussilla. Murphyn lain mukaisesti linjuri ei kuitenkaan 60 kilometrin jälkeen kestänyt enää kesän ensimmäisen hellepäivän kuumuutta, vaan luopui leikistä seuraavan takapajulan bensankatkuisessa vierassatamassa. Matkustajat heivattiin kapsäkkeineen ulos autosta ja uutta onnikkaa odoteltiin tunnin verran. Jäätelö teki kauppansa ja Koiraherrakin pääsi nostamaan koipeaan leppoisan merituulen puhallellessa venesatamaan jämähtäneiden hikisten matkamiesten onneksi.

Uudella onnikalla viimeinen etappi sujuikin jouhevasti. Ilmastointikin oli viritetty sen verran äärimmilleen, että jos tästä ei nyt vielä kesälentsu irtoa, niin ei sitten mistään.