Parin päivän lomareissu entisille kotitanhuville äitimuorin hoteisiin oli tehty, ja oli aika palata Koiraherran kanssa takaisin kotiin. Luvassa oli tähän mennessä kesän kuumin hellepäivä, joten paluureissulle kannatti mielestäni lähteä heti aamusella.
Tienvarressa myhäilin tyytyväisenä, kun pysäkki oli kerrankin mukavasti varjossa. Niin hyvässä varjossa olikin, ettei bussikuski bongannut meikäläisen viehkoa viittelöintiä, vaan karautti vauhdilla ohi ja jätti meikäläisen koirineen tienposkeen tapittamaan.
Nykytekniikan ansiosta paluumatka oli pian suunniteltu uusiksi eikä auttanut muu kuin siirtyä tien paahteiselle puolelle toista linjuria vartoamaan. Sellainen ilmestyikin reilussa vartissa, mutta jätti kyytiläiset kesäaikataulun vuoksi seuraavaan tuppukylään puoleksi tunniksi jatkoyhteyttä odottelemaan. Puoli tuntia vierähti kyllä huomaamatta, kun Koiraherra ryhtyi tekemään tuttavuutta toisten onnikanodottajien kanssa.
Jatkoyhteyttä olikin sitten päätynyt hoitamaan kuski, jonka työhönperehdytys näytti vielä olevan vaiheessa. Matkaan lähdettiin vahingossa viisi minuuttia liian aikaisin, minkä johdosta vieressä istunut opettaja teetti kuskilla pienen sightseeingkierroksen lähikorttelin ympäri ja takaisin asemalle varmistamaan, ettei kukaan ollut jäänyt kyydistä. Kuinka ollakaan, korjauskierroksen ansiosta reissuun lähdettiin viisi minuuttia myöhässä. Mukavaksi yllätykseksi samaan kyytiin osui kuitenkin tuttua porukkaa, ja matka sujui niin mukavasti, että Helsingissä oltiin yhdessä hujauksessa.
Helsingistä matka jatkui aikataulun mukaisesti täpötäydellä bussilla. Murphyn lain mukaisesti linjuri ei kuitenkaan 60 kilometrin jälkeen kestänyt enää kesän ensimmäisen hellepäivän kuumuutta, vaan luopui leikistä seuraavan takapajulan bensankatkuisessa vierassatamassa. Matkustajat heivattiin kapsäkkeineen ulos autosta ja uutta onnikkaa odoteltiin tunnin verran. Jäätelö teki kauppansa ja Koiraherrakin pääsi nostamaan koipeaan leppoisan merituulen puhallellessa venesatamaan jämähtäneiden hikisten matkamiesten onneksi.
Uudella onnikalla viimeinen etappi sujuikin jouhevasti. Ilmastointikin oli viritetty sen verran äärimmilleen, että jos tästä ei nyt vielä kesälentsu irtoa, niin ei sitten mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti