Yhteiskuntasopimus ja Parkinsonin lait

Kun hallituksen edustajat eilen virnistelivät kameroiden edessä ja pääministeri hehkutti onnenpäiväänsä, istui suuri osa kansasta kotisohvalla kynsiä purren, kyynelten pyrkiessä väkisinkin silmiin. Säästettävähän se on, jos maan talous on kuralla, sen ymmärtää epätoivoinen Erkkikin.

Koko yhteiskuntasopimushärdelli on kuin suoraan 80-luvulla pyörineestä komediasarjasta ”Kyllä, Herra Pääministeri”. Strategianahan oli, että ensin uhataan jollain sellaisella, mitä kukaan ei voi hyväksyä. Sen jälkeen vähänkin vähäisempi kurjuus on yllättäen muuttunut positiiviseksi. Ei tullut sairausajan karenssia, ei viedä koko lomarahaa, ei leikata lomia, työaikaakin pidennettäisiin vain vähän. Jippii!

Männä viikolla istuin kirjurina eräässä kokouksessa, missä yksi osanottajista muistutti mainioista Parkinsonin laeista. Cyril Northcote Parkinson (1909-1993) oli englantilainen historiantutkija ja kirjailija, joka tuli kuuluisaksi byrokratiaa ja julkista hallintoa ruotivista satiirisista teoksistaan.

Parkinsonin ensimmäisen lain mukaan työ täyttää sille varatun ajan. Tiedossa on siis kolme päivää lisää samojen hommien hoitamiseen. Not bad!

Parkinsonin toisen lain mukaan menot nousevat automaattisesti yhtä suuriksi kuin tulot. Laki lienee myös kääntäen verrannollinen, joten menot laskevat automaattisesti yhtä pieniksi kuin tulot. Ja tämä siis lisää kotimaista ostovoimaa miten?

Parkinsonin kolmas laki on vähenevän pätevyyden laki, jonka mukaan etenkin ylimmän virkamiesluokan epäpätevyys kasvaa ja koulutus jää riittämättömäksi virka-aseman vaativuuteen nähden. Pakkolakien valmistelu - I rest my case!

Koko alkuvuosi on tullut nakuteltua tekstiä nivelet kipeinä, niska jäykkänä ja ahteri puuduksissa, joten nyt on aika hyödyntää vuosien uurastuksella ja väliin jääneillä palkankorotuksilla ansaittua julkisen sektorin ylipitkää vuosilomaa. Adiós muchachos!