Jussi on jo ovella

Kesä on kukkeimmillaan, juhannus kolkuttelee ovella ja Espanjan auringossa koko talven rypistyneet eläkeläiset ovat muuttolintujen tavoin palanneet jonon tukkeeksi pikkukylän lähikauppaan pähkäilemään, pitäisikö juhannusvieraille ostaa aamiaiselle leipää vai ihanko omia croissanttejaan söisivät. Eivät syö. Suomessa syödään aamulla leipää. Ja jos ei syödä, syödään puuroa.

Ensimmäiset varhaisperunat on popsittu kesän kunniaksi hiekansekaisen mullan narskuessa takahampaissa. Meitä pohjoismaalaisia lukuun ottamatta keskenkasvuista pottua ei muualla juuri suostuta syömään, ei ainakaan kuorineen. Ensimmäiset mansikat on maisteltu - ihan omalta parvekeviljelmältä – tosin Koiraherran päivittäin nuoleskelemina. Ensimmäiset mustikatkin löysin eilen. Makeilta maistuivat, vaikka epäilenkin lähikulmien uroskoirien auringon paahtamiin puskiin koipeaan useammankin kerran nostaneen.

Heinänuha ja ylimitoitetusta ilmastoinnista virinnyt kesäflunssa kuuluvat kesään niin kuin nenä päähän. Niin myös päivittäinen punkkisyyni, heti alkuasetelmissa hävitty taistelu itikoita vastaan ja tuskainen hikoilu yöttömässä yössä. Se on kesä! Tätä on koko talvi odotettu.

Hauskaa juhannusta!