Empiirinen tutkimus miehet vs. naiset

Fiktiivinen tilanne nro 1: Kahdeksan miestä lähdössä reissuun kahdella autolla

Äijäkööri on koossa parkkipaikalla, kuskit pohtivat parasta reittiä. Pena vielä vetäisee yhden röökin ja sitten ollaan valmiita lähtöön. Hanski haluaa etupenkille, selkä kun on vihoitellut koko viikon. Mara vääntäytyy toiseen autoon pelkääjän paikalle; eihän se auton takapenkille edes mahtuisi. Loput äijät nousevat lähimpään autoon. Pena vielä muistuttaa, että viimeistään puolimatkassa olisi hyvä pitää pieni tupakkatauko. Autot käyntiin ja ei kun menoksi.

Reissu tulee tehtyä: Kahvitauko ABC:llä, Pena saa tupakkataukonsa. Paluumatkalla takapenkkiläiset juovat ABC:ltä ostamansa kaljat. Kaksi kusitaukoa. 

Fiktiivinen tilanne nro 2: Kahdeksan naista lähdössä reissuun kahdella autolla

Naisporukasta osa on koolla parkkipaikalla, kolme vielä jonottaa vessaan. Mirkku vetää röökiä ja antaa puhelimessa kotiin jääneille ohjeita lounaan lämmittämisestä. Kirsi ja Tiina miettivät, kumpaan autoon menisivät, Mirkku kun varmasti haluaisi heidän mukaansa, mutta ei oikein tule toimeen Pirjon kanssa, joka on toisen auton kuskina. Kirsi ja Tiina päättävät mennä Pirjon autolla, se kun on sisältä vähän siistimpi. Väärä päätös - Mirkku päätyy toiseen autoon, murjottaa koko matkan ja vielä viikon kaupanpäällisiksi. Akkakööri on lopulta autoissa, Pirjo vielä soittaa ukolle ja varmistaa reitin, autot käyntiin ja ei kun menoksi. 

Reissu tulee tehtyä: Kahvitauko, lounastauko ABC:llä, tuliaiset viereisestä tehtaanmyymälästä. Takapenkkiläiset ottavat ihqusta reissusta satakunta selfietä. Mirkku murjottaa. 

Alkumatkasta hymykin on vielä herkässä

Kevättä pukkaa

Ensimmäiset lumikellot pilkistävät jo likaisesta lumettomasta maasta, ja meikämandoliinikin alkaa herätä talviunesta ja kömpiä ihmisten ilmoille kuin Ranuan jääkarhu.

Ensimmäinen kunnon kevään merkki on se, kun fillarin voi kaivaa talvisäilöstä. Talvella en ole koskaan uskaltautunut pyörän selkään. Sekin ainoa marraskuinen työmatka, jolla tänä talvena laiskuuttani päätin kohtaloa uhmata, päätyi komeaan kellahdukseen suojatien laitaan. Ilman auton pirulaisia olisin tien yli suosiolla päässyt. Jarrutus ja lipat ja siinähän makasin. Autoilijat olivat kyllä kaikki aamutuimaan niin ystävällisiä, että jäivät jonossa odottamaan, että sain hilattua rapaisen ruhoni pystyyn. Vaikka kellahduksesta kolhuitta selvisinkin, kolahti se kuitenkin sen verran itsetuntoon, että tämän kevään ensimmäisestä fillarimatkasta tuli pitkä pätkä talsittua pyörää talutellen, reitti kun osoittautui yllättäen edellisiltaisen vesisateen jäljiltä jäiseksi.

Kevään kynnyksellä piti garderobiinkin hankki täydennystä, kun päivä alkoi pahasti paistaa istumatyöläisen housunpersauksista. Tämänhetkiseen muotiin olenkin kovasti tykästynyt. Vajaamittaiset farkut, jotka talvipakkasella saivat nuorten neitojen paljaat nilkat sinertämään ja katukuvassa näyttävät siltä kuin suomalaisia olisi kohdannut äkillinen kasvupyrähdys, ovat persjalkaiselle täti-immeiselle oikea taivaanlahja. Kaupasta löytyy nyt alaruumiinpeittimiä, jotka ovat lyhyenlännällekin sopivia! Ja ne pillifarkut ja jegginsit voi sitten pikkuhiljaa unohtaa. Ne ovat menneen talven lumia, so last season kuin avokadopasta. Nyt kuuminta hottia ovat mutsifarkut!

Kevään ensimmäiset

Nuoli lytyssä

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan säätilalla on suora vaikutus ihmisen mielialaan – mitä aurinkoisempi sää sitä parempi mieli. Auringonpaiste tai auringonlasku vaikuttaa ihmisten mielialaan enemmän kuin lämpötila, ilmansaasteet tai sade. Aurinko saa ihmisen hyvälle tuulelle. Pieni vilkaisu ikkunasta ulos kertookin, miksi on ollut nuoli lytyssä viime aikoina.

Tällä viikolla ainakin Etelä-Suomessa on ollut maailman paskin sää. Lahden MM-sivakointeja ajatellen luulisi, että surkean sään suomalaisilta löytyisi vuosien kokemuksella oikea voitelu niin sumuun, sateeseen kuin loskaankin. Vaikka menestystäkin on tullut, on akkojen leiristä kantautunut kitinää suksien luistamattomuudesta ja syyttävä sormi on sojottanut huoltojoukkojen suuntaan. Urheilu on urheilua ja epäonnistuessa kannattaakin aina etsiä vikaa muista, vaikka ”sukuvika se on kun suksi ei luista, elämäni ladulla sen huomata sain, rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta minulla ei lain”. 

Tämänvuotisissa Lahden "kaatumatautisten" MM-mittelöissä menestyksen salaisuuden paljasti 92-vuotias hiihtäjälegenda Siiri ”Äitee” Rantanen: "Jos nynny on, ei pääse eteenpäin." 

Näillä mennään – vaikka nuoli lytyssä.