Susihysteriaa

Panikoidutaanpa hetkeksi.

Kuva: Wikipedia

Kulmakunnilla on vellonut viime aikoina melkoinen susihysteria. Susihavaintoja on tehty runsaasti ja niiden vuoksi metsämiehet ottivat ja posauttivat männä talvena päiviltä lauman alfanaaraan. Sen jälkeen nuoria susihukkia on putkahdellut syrjäseuduilla pihapiiriin kuin pokémoneja konsanaan. 

Pari viikkoa sitten ilmestyi erään talon pihapiiriin kaksi sutta, ruskehtava ja harmaa. Isäntä oli kesken halkohommiensa häätänyt oudosti käyttäytyneet pedot pois pihastaan. Asiantuntija kävi paikan päällä otusten jälkiä tutkimassa ja totesi ne susihukan jäljiksi -  ja siitäkös some sekosi. Innokkaimmat metsämiehet uhosivat aseet tanassa hävittävänsä koko lajin sukupuuttoon ja herkkähermoisimmat lietsoivat hysteriaa kotiparvekkeiltaan keskeltä asfaltoitua kaupunkia. Hassu sattuma sinänsä, että samoihin aikoihin oli isännän naapurilta karkuteiltä kaksi isoa hurttaa, ruskea grönlandinkoira ja harmaa alaskanmalamuutti.

Grönlanninkoira
Kuva: Wikipedia

Alaskanmalamuutti
Kuva: Wikipedia

Susipelko on toki aiheellinen seuduilla, missä hukat tappavat poroja, raatelevat lampaita, hevosia ja muita kotieläimiä tahi popsivat suihinsa pihapiiristä koiria. Hysterian keskellä näyttää kuitenkin unohtuneen, etteivät sudet ole Suomessa tappaneet tahi vahingoittaneet ihmisiä sitten 1880-luvun. Kyllä se Suomen vaarallisin eläin on edelleen punkki!

No niin, Punahilkka - erotatko suden koirasta? 

Kyllä minä nyt mieleni niin pahoitin!

Kovasti olen yrittänyt luontoa säästää ja tulevia sukupolvia ajatella. Roskat olen kotona kiltisti lajitellut. Paikat on paperille ja paristoille. Yhteen laariin laitan sekalaisen sekojätteen, toiseen satunnaiset kaljatölkit ja koiranruokapurkit, kolmanteen Dolmio-päivän lasipurkit. Muovillekin löytyy oma paikkansa, puhumattakaan biojätteestä, siitä kaikkein viheliäisimmästä. Bioskan maatumisprosessi kun alkaa jo ennen roskiksen tyhjennystä ja biojätettä ulos viedessä jäljellä ovat enää pussin kahvat. Joka kerta. Joka ikinen kerta.

Männä viikolla tuli sitten mitta täyteen ja oli pakko ruveta miettimään koko touhun mielekkyyttä. Miksi lajitella roskat kotona, jos kierrätyspiste on kuin kaatopaikka? Lasinsirua, pientä silppua ja sälää, ulkomailta raahattuja kaljatölkkejä, pahvia ja muuta paskaa pitkin pihaa. Mökkiläisten mööbeleitä ja joku satunnainen polkupyörä. Oman mielenrauhan vuoksi järkevämpää olisi unohtaa koko kierrätys ja käyttää taloyhtiön siistiä jätehuonetta. Talkkari kun on pitänyt sen sellaisessa ojennuksessa, että ensimmäisen kerran siellä käydessä tuli mieleen, ettei sinne uskalla viedä kuin parhaat roskat. Sieltä ne lähtevät jätteenpolttolaitokseen ja palaavat kaukolämpönä koteihin. 

Ei näin SAATANA!