Kyllä minä nyt mieleni niin pahoitin!

Kovasti olen yrittänyt luontoa säästää ja tulevia sukupolvia ajatella. Roskat olen kotona kiltisti lajitellut. Paikat on paperille ja paristoille. Yhteen laariin laitan sekalaisen sekojätteen, toiseen satunnaiset kaljatölkit ja koiranruokapurkit, kolmanteen Dolmio-päivän lasipurkit. Muovillekin löytyy oma paikkansa, puhumattakaan biojätteestä, siitä kaikkein viheliäisimmästä. Bioskan maatumisprosessi kun alkaa jo ennen roskiksen tyhjennystä ja biojätettä ulos viedessä jäljellä ovat enää pussin kahvat. Joka kerta. Joka ikinen kerta.

Männä viikolla tuli sitten mitta täyteen ja oli pakko ruveta miettimään koko touhun mielekkyyttä. Miksi lajitella roskat kotona, jos kierrätyspiste on kuin kaatopaikka? Lasinsirua, pientä silppua ja sälää, ulkomailta raahattuja kaljatölkkejä, pahvia ja muuta paskaa pitkin pihaa. Mökkiläisten mööbeleitä ja joku satunnainen polkupyörä. Oman mielenrauhan vuoksi järkevämpää olisi unohtaa koko kierrätys ja käyttää taloyhtiön siistiä jätehuonetta. Talkkari kun on pitänyt sen sellaisessa ojennuksessa, että ensimmäisen kerran siellä käydessä tuli mieleen, ettei sinne uskalla viedä kuin parhaat roskat. Sieltä ne lähtevät jätteenpolttolaitokseen ja palaavat kaukolämpönä koteihin. 

Ei näin SAATANA!