lauantai 31. tammikuuta 2015

Perusmättöä

Ruoanlaitto on ollut jo muutaman vuoden ajan "in".  Joka toinen pikkujulkkis on julkaissut oman keittokirjan tai heiluttaa paistinlastaa telkkarissa. Halutessaan päivän jokaisen aterian voisi korvata jollain ruoanlaitto- tai leivontaohjelmalla. Suosittelen kulta, sinusta on tullut pullukka.

Tarjolla on amatöörikokkien kotikilpailuja, joissa kilpailijat puolihumalassa jakavat huonoja pisteitä toisilleen, etteivät itse jäisi kisan viimeiseksi. On pitemmälle edenneiden gourmet-mittelöitä, joissa ns. huippukokit käyttävät kaikki osaamansa kirosanat ja tekevät diivamaisia oksennusliikkeitä. Olen jopa nähnyt ohjelman, jossa joltain toiselta planeetalta kotoisin olevat kääpiöt laittoivat annoksia, joiden nimiä en edes osaa lausua. Häpesin kyllä omaa surkeuttani.

Kaiken tämän ohjelmatarjonnan jälkeen luulisi kotikokkienkin oppineen jotain. Ainakin sen, miltä keskitasoisenkin annoksen tulisi maistua ja ennen kaikkea näyttää (seasoning, texture, presentation - hyvä minä!). 

Oppi ei kuitenkaan näytä menneen perille, vai mitä mieltä olette seuraavista kotikokkien aikaansaannoksista? Mausta en tiedä, mutta en ole varma haluanko tietääkään.

Söin ruohoa ennen kuin laattasin -annos

Sohvan takaa löydettyä -annos


Minullako matoja? -annos


Lastenkutsujen jälkiä -annos

Koira ei ehtinyt ulos asti -annos

Miksi muuten kaikissa ruokakauppojen tarjouslehtisissä on kuva jauhelihasta? Jos ei tiedä, miltä jauheliha näyttää, ei kannata ostaa. Maksoi mitä maksoi. 

.


perjantai 30. tammikuuta 2015

Kimppu mulle

Taas on se aika vuodesta, kun kaupat ovat tulvillaan toinen toistaan kauniimpia tulppaanikimppuja. Värikirjo tuntuu olevan lähes loputon. Pienellä vaivannäöllä kestävätkin ihan mukavasti.

Rankan työviikon jälkeen itsensä voikin palkita tulppaanikimpulla - ansaitusti tai täysin ansiottomasti.






tiistai 27. tammikuuta 2015

Lunta tupaan

New Yorkiin luvattiin historiallista myrskyä ja lunta metrin verran. Lunta tuli 16 senttiä ja kansa on pettynyt. Syystä.

Mies odottelee pettyneenä lisää lunta.


Meidänkin tuppukylässä on paljastunut katastrofaalinen ongelma: aurinko on paistanut uimahallissa uimareiden ja vesijuoksijoiden silmiin!! Suorastaan häikäissyt! Kyllä maailma on valmis, jos ongelmat on tätä luokkaa. Ja koska täällä muka on aurinko paistanut? Ei tänä vuonna ainakaan.

Pihaan ilmestyi yöllä 16 senttinen Alien





maanantai 26. tammikuuta 2015

Katoavaa kansanperinnettä

Suvun käsityöperinteiden vaalijaksi meikäläisestä ei ole. Peukalo on siihen ihan liian keskellä kämmentä ja mielenkiintokin suuntautunut enemmän teknisiin vempaimiin. Suvussa hyväksi havaitun sukkamallin vaipuminen unholaan olisi kuitenkin sääli.

Äitimuorin komerosta löytyneen - ah, niin ajankohtaisen - sateenkaarilangan inspiroimana kaivoin puikot esiin ja ei kun sukkaa kutomaan.

Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen sukkaa pukkasi tahtia sukka per viikko. Varsi - piece of cake. Kantapään kavennussydeemit tuli ensimmäisessä sukkaparissa kudottua ja purettua moneen kertaan, seuraavassa parissa puolet vähemmän ja viimeisessä parissa, yllätys, yllätys, kantapää valmistui kertaheitolla. Loppu olikin helppoa kuin heinän teko. Karkuteille pyrkineet silmukatkin sain koukittua jotakuinkin paikoilleen.

Siinä ne nyt sitten on: kolme paria homosukkia. Ei ehkä EU:n laatuvaatimukset täyttäviä, mutta omatekemiä. Talvi tulkoon!




sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Vallankaappaus

Koiraherra suunnittelee vallankaappausta. Liekö taustalla naapuruston narttukoirien inspiroima miehisyydenpuuska vaiko höltynyt kotikuri. Protestihuutoja on joka tapauksessa kaikunut porraskäytävään sen verran huolettavassa määrin, että asialle on tehtävä jotain. Cesar Millanin oppeja soveltaen päätimme panostaa liikunnan lisäämiseen.Pitkän metsälenkin jälkeen onkin kotirintamalla hiljaista. Puhti on poissa molemmilta.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Tykkään talvesta


Tykkään siitä, kun pakkanen paukkuu nurkissa. Tykkään siitä, kun amatöörit pysyy sisällä ja ulkona saa liikkua yksikseen. Tykkään siitä kun taivas on tähtikirkas eikä maailmanloppua enteilevän oranssi. Tykkään siitä, kun saan topata itseni talvivaatteisiin niin, että näytän Muumilta.

Sitä odotellessa liukastelen peiliksi auratuilla kaduilla ja hikoilen sateessa väärissä vaatteissa.