lauantai 31. tammikuuta 2015

Perusmättöä

Ruoanlaitto on ollut jo muutaman vuoden ajan "in".  Joka toinen pikkujulkkis on julkaissut oman keittokirjan tai heiluttaa paistinlastaa telkkarissa. Halutessaan päivän jokaisen aterian voisi korvata jollain ruoanlaitto- tai leivontaohjelmalla. Suosittelen kulta, sinusta on tullut pullukka.

Tarjolla on amatöörikokkien kotikilpailuja, joissa kilpailijat puolihumalassa jakavat huonoja pisteitä toisilleen, etteivät itse jäisi kisan viimeiseksi. On pitemmälle edenneiden gourmet-mittelöitä, joissa ns. huippukokit käyttävät kaikki osaamansa kirosanat ja tekevät diivamaisia oksennusliikkeitä. Olen jopa nähnyt ohjelman, jossa joltain toiselta planeetalta kotoisin olevat kääpiöt laittoivat annoksia, joiden nimiä en edes osaa lausua. Häpesin kyllä omaa surkeuttani.

Kaiken tämän ohjelmatarjonnan jälkeen luulisi kotikokkienkin oppineen jotain. Ainakin sen, miltä keskitasoisenkin annoksen tulisi maistua ja ennen kaikkea näyttää (seasoning, texture, presentation - hyvä minä!). 

Oppi ei kuitenkaan näytä menneen perille, vai mitä mieltä olette seuraavista kotikokkien aikaansaannoksista? Mausta en tiedä, mutta en ole varma haluanko tietääkään.

Söin ruohoa ennen kuin laattasin -annos

Sohvan takaa löydettyä -annos


Minullako matoja? -annos


Lastenkutsujen jälkiä -annos

Koira ei ehtinyt ulos asti -annos

Miksi muuten kaikissa ruokakauppojen tarjouslehtisissä on kuva jauhelihasta? Jos ei tiedä, miltä jauheliha näyttää, ei kannata ostaa. Maksoi mitä maksoi. 

.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti