Katoavaa kansanperinnettä

Suvun käsityöperinteiden vaalijaksi meikäläisestä ei ole. Peukalo on siihen ihan liian keskellä kämmentä ja mielenkiintokin suuntautunut enemmän teknisiin vempaimiin. Suvussa hyväksi havaitun sukkamallin vaipuminen unholaan olisi kuitenkin sääli.

Äitimuorin komerosta löytyneen - ah, niin ajankohtaisen - sateenkaarilangan inspiroimana kaivoin puikot esiin ja ei kun sukkaa kutomaan.

Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen sukkaa pukkasi tahtia sukka per viikko. Varsi - piece of cake. Kantapään kavennussydeemit tuli ensimmäisessä sukkaparissa kudottua ja purettua moneen kertaan, seuraavassa parissa puolet vähemmän ja viimeisessä parissa, yllätys, yllätys, kantapää valmistui kertaheitolla. Loppu olikin helppoa kuin heinän teko. Karkuteille pyrkineet silmukatkin sain koukittua jotakuinkin paikoilleen.

Siinä ne nyt sitten on: kolme paria homosukkia. Ei ehkä EU:n laatuvaatimukset täyttäviä, mutta omatekemiä. Talvi tulkoon!