Hauskaa vappua!

Serpentiinit ja sihijuomat esiin! Edessä on vappu – työväen ja ylioppilaiden juhla, kevään karnevaali!

Suomen kielen sana vappu on peräisin sanasta Walborga, Valpuri. Vappua on vietetty jo keskiajalla 700-luvulla Saksassa eläneen, pyhimykseksi julistetun nunna Walborgan muistopäivänä.

Suomessa vappu on kuulunut maatalouden vanhoihin merkkipäiviin. Joissakin paikoissa karja laskettiin valpurina laitumelle ja Pohjanmaalla lapset juoksentelivat lehmänkellot kaulassa eli ”kellottelivat” karjaonnen varmistamiseksi. Rannikkoseudulla valpurina poltettiin helavalkeiksi kutsuttuja juhlatulia, joiden äärellä pidettiin hauskaa, juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Pahojen voimien pois ajamiseksi tai hyvien voimien kutsumiseksi soitettiin kelloja ja toitotettiin torvia. Savu ja metelöinti suojelivat myös laitumelle päästettyä karjaa petoeläimiltä. Vappukokkoja poltetaan edelleen yleisesti ainakin Tornionjokilaaksossa ja ruotsinkielisillä alueilla.

Vapussa yhdistyvät monet vanhat perinteet, joista varhaisimmat ovat peräisin keskiajalta.  Markkinoiden merkityksen vähetessä vapunvietto korvasi ajan mittaan myös entisiä markkinahuveja. Ilmapallot, serpentiini, vappuhuiskat ja naamarit ovatkin tulleet vapunviettoon markkinaperinteistä.

Tippaleivät, munkit ja sima tunnettiin jo keskiajalla. Tippaleipiä tarjoiltiin aiemmin hienoina juhlaleivonnaisina muun muassa hautajaisissa. Sima tuli vappujuomaksi raittiusliikkeen myötä. Koko kansan vappujuoma simasta tuli 1900-luvulla ilmeisesti sen edullisuuden ja juhlavuuden ansiosta. Alkoholitonta koko perheen juomaa voi valmistaa kotona ja kuplivana se muistuttaa muita kuohujuomia.

Ilmapalloja myytiin ensimmäisen kerran Helsingissä todennäköisesti keväällä 1903. Tuohon aikaan ilmapallot tuotiin Saksasta. Jo aiemmin ilmapalloja oli ilmeisesti myyty Viipurissa. Ilmapallot yleistyivät 1920-luvulla, foliopalloihin siirryttiin 1980-luvulla. Ilmapallon historia ulottuu itse asiassa satojen vuosien taakse, sillä ilmapallojen esi-isät tehtiin ilmalla täytetyistä eläinten virtsarakoista ja suolista. 

Työläisten juhla vapusta tuli, kun Yhdysvaltain ammattiliitot vaativat 1884 kahdeksantuntista työpäivää 1.5.1886 alkaen. Yhdysvalloissa 1.5. oli perinteisesti päivämäärä, jolloin työsopimukset uusittiin. Yleislakon jälkeen vaatimuksiin suostuttiin.

Vapusta on tullut myös opiskelijoiden juhla. 1800-luvun puolivälissä ruotsalaiset yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat alkoivat käyttää lakkia oppilaskunnan merkkinä. Lakki sai mallinsa myllärin hatusta ja siitä oli alun perin kaksi versiota, talvi- ja kesämalli. Talvilakki vaihdettiin kesälakkiin juhlamenoin 30.4. Suomeen opiskelijalakkiperinne levisi 1800-luvun lopulla.

Siinä vähän taustoja kevään karnevaalille.

Hauskaa vappua!

Vaalipäivä

Tänään on taas se päivä, kun kansalaiset käyvät vaaliuurnille valitsemaan edustajansa eduskuntaan.

Vaalien alla ensimmäinen tärkeä päätös on, äänestääkö vai ei. Sitä pohtiessa kannattaa muistaa, että yleinen yhtäläinen äänioikeus on oikeus, joka ei vielä 2000-luvullakaan ole kaikissa maissa toteutunut.

Puolueen valitseminen onkin jo astetta vaikeampi kysymys. Antaako äänensä puolueelle, joka ajaa rikkaiden, maanviljelijöiden, duunareiden, raamatun vai eläinten asiaa? Tai puolueelle, joka on periaatteessa kaikkea vastaan? Puolueiden vaalipropaganda ja kiusalliset sloganit eivät paljon asiaa auta. Kaikki puhuvat ympäripyöreitä, etteivät vaan vahingossa lupaisi mitään. Puoluejohtajien vaalitentti oli ärsyttävää katsottavaa naispuolisen tenttaaja kimityksen vuoksi, eikä ohjelmaa parantanut mitenkään jatkuva päällepuhuminen. Vaikka kyse on vaalitaistosta, olisi mielestäni sivistynyttä antaa jokaisen sanoa sanottavansa ilman välihuutoja.

Avuksi siis tietotekniikka ja vaalikone. Kappas vaan! Arpoi edustajan, jonka mielipiteiden vastaavuus omieni kanssa on 90 %. Muistaakseni kyseinen henkilö möläytti joku vuosi sitten jotain sellaista, mikä sai minut päättämään, ettei hän koskaan tule saamaan ääntäni. Möläytyksestä ei tosin seurannut yhtään mitään. Ja 90 % - sehän olisi aivan oiva osumatarkkuus jopa lotossakin. Ei kun äänestämään!

Kaikille nuoremmille tiedoksi: jos et äänestä, eläkeläinen äänestää puolestasi!

Mera vårtecken

Gårdagens värmebölja fick skogarna och vägkanterna att blomma. Synd bara att hela dagen gick till att sitta i bilen och svettas i bowlinghallen i Tusby. Resultaten blev inte heller något vidare så vi kunde hela gänget sammanfatta dagen med Eino Leinos ord: "Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin". Nå, riktigt så illa var det inte. En av oss lyckades ändå riktigt bra så resan var inte helt bortkastad. 

På jobbet är det lite andra vårtecken:

Sommaren närmar sig tydligen:

Myöhästynyttä Mikael Agricolan päivää!

Eilinen suomen kielen päivä sai minut miettimään, ei niinkään suomen kieltä, vaan kaksikielisyyttä, sen etuja ja haittoja.

Sanotaan, että kaksikielisyys on rikkaus, ja sitä se onkin. Se avaa ikkunan kahteen maailmaan ja antaa ikään kuin tuplamahdollisuudet. Kaksikielisessä kaupungissamme se myös takaa sen, että saat aina tarvitsemasi palvelut, kun asioiden hoitaminen ei ole kielestä kiinni. 

Työpaikallani, ystäväpiirissäni ja harrastuksissani kaksikielisyys on itsestäänselvyys. Jokainen käyttää sitä kieltä mitä haluaa ja kieltä voi vaihtaa vaikka kesken lauseen. Näin ei tietenkään ole aina ollut, vaan suomen kieleen on aikaisemmin suhtauduttu tällä paikkakunnalla todella karsaasti. En kyllä menisi tänä päivänäkään keskellä yötä snagarijonoon julistamaan, että suomessa puhutaan suomea.

Kahdella kielellä eläminen nakertaa myös salakavalasti omaa äidinkieltäni. Huomaan yhä useammin tarkistavani suomenkielisten sanojen vivahteita ja toisiaan lähellä olevien sanojen merkityksiä. Jatkuva kahden kielen käyttäminen on myös johtanut siihen, että pelkkä yhden kielen käyttäminen, oli se sitten suomi tai ruotsi, tuntuu raskaammalta kuin kahden kielen sekakäyttö. Täällä moisesta sekakäytöstä ei ole mitään haittaa, sillä sitä harrastavat muutkin, muualla se saatetaan kokea brassailuksi.

Vielä enemmän minua huolestuttaa se, miten olen vähitellen tottunut todella huonoon suomen kieleen. Ympärilläni puhutaan ja kirjoitetaan paljon suomea, jossa sanoja ladotaan peräkanaa taivuttamatta ja täysin ilman minkäänlaista kielioppia. Aluksi se särähti pahasti korvaan, aikaa myöten siihen tottui ja nykyään pelottaa, miten vähän se enää häiritsee. Ihailen kuitenkin ihmisiä, jotka rohkeasti käyttävät kieltä kuin kieltä välittämättä siitä, menikö kaikki ihan oikein. Todellinen oppiminen alkaa siinä vaiheessa, kun ei turhaan mieti omia virheitään.

Kaksikielisyys on pääoma, johon olen panostanut suurimman osan elämästäni. Tutkimusten mukaan se on niin hyvää aivojumppaa, että se saattaa jopa suojella dementialta. 

Tvåspråkighet är en rikedom - den har gjort mig till den jag är!

You scoop if you poop

Olen välillä epäillyt, että jokakeväinen koirankakkakeskustelu on vain merkki siitä, että koiranvihaajat ovat taas heränneet talviunestaan. Parin päivän lomareissu lapsuuden maisemiin avasi kuitenkin silmäni ja paljasti koko koiranpaskakirjon.

Äitimuorin asuinaluetta kiertää kävelytieverkosto, joka selvästikin on lemmikinomistajien ahkerassa käytössä - ja näky on sen mukainen. Läjä toisensa perään muutaman metrin välein. Kyse ei ole edes mistään pikku-Fifin kikkaroista vaan pikemminkin sataa kiloa lähentelevän Rambo-hurtan paskakasoista. Törkein läjä oli pieraistu suoraan suojatielle.

Omassa asuinympäristössäni koiranomistajat ovat melko tunnollisesti korjanneet lemmikkinsä jätökset ja nurkat ovat pysyneet siisteinä. Syytä onkin, sillä aivan lähipihoissa asustaa kymmenkunta keskikokoista koiraa. Jos jokainen niistä vääntää kultapuppelini tavoin kaksi läjää päivässä, tekee se viikossa 140 läjää, kuukaudessa 560 läjää ja koko vuodessa oksettavat 6720 läjää!

Lain mukaan lemmikin jätökset on korjattava hoidetuilta alueilta. Jos koirulainen siis vääntää tortut nurmikolle, on ne paras siivota pois. Jos tortut tulee väännettyä tietä reunustavaan ryteikköön, voi ne jättää sinne hyvällä omallatunnolla. Sieltä ne häviävät parin sadekuuron myötä, toisin kuin kaikki ojaan heitetyt kaljatölkit, hampurilaispakkaukset ja muut jätteet, jotka eivät luonnosta häviä ikinä. Eikä se lähikaupan muovinen leipäpussikaan ole paras vaihtoehto lemmikin jätösten korjaamiseen!

Hauskaa pääsiäistä!

Pääsiäinen ja sen mukanaan tuoma neljän päivän vapaaputki osuu hyvään saumaan. Kellojen siirron aiheuttama väsymys on jo kumuloitunut sellaiseksi, että kahvivedet tuli aamulla kaadettua jogurtin ja banaanin sekaan.

Koiraherra, jonka aamurutiineihin kuuluu vain sängystä sohvalle siirtyminen, ilmestyi männä viikolla kahtena aamuna keittiön ovelle, tapitti siinä tomerana ja kertoi koko koiramaisella olemuksellaan, että aamurutiineissa oli jotain pielessä. Niin olikin. Aamulääke, joka tavallisesti tarjoillaan Koiraherralle sohvalle, oli emännältä unohtunut. Kortisonitabletti tuskin oli koiraa keittiöön houkutellut, ennemminkin lääkintätoimenpiteisiin kuuluva halaus ja jokaisen kunnon koiranomistajan harrastama lepertely, jotka emännän väsymyspohjaisen hajamielisyyden vuoksi olivat jääneet aamurutiineista uupumaan. 

Väsymys kaatanut yhden jos toisenkin

Kiirastorstain kunniaksi ilmoittauduin tilapäisessä mielenhäiriössä keilailukilpailuun, joka järjestetään amerikkalaisella pelityylillä, 8 sarjan parikilpailuna. Pyydän tulevalta pariltani jo näin etukäteen anteeksi osallistumistani.

Hauskaa Pääsiäistä!