Äitimuorin asuinaluetta kiertää kävelytieverkosto, joka selvästikin on lemmikinomistajien ahkerassa käytössä - ja näky on sen mukainen. Läjä toisensa perään muutaman metrin välein. Kyse ei ole edes mistään pikku-Fifin kikkaroista vaan pikemminkin sataa kiloa lähentelevän Rambo-hurtan paskakasoista. Törkein läjä oli pieraistu suoraan suojatielle.
Omassa asuinympäristössäni koiranomistajat ovat melko tunnollisesti korjanneet lemmikkinsä jätökset ja nurkat ovat pysyneet siisteinä. Syytä onkin, sillä aivan lähipihoissa asustaa kymmenkunta keskikokoista koiraa. Jos jokainen niistä vääntää kultapuppelini tavoin kaksi läjää päivässä, tekee se viikossa 140 läjää, kuukaudessa 560 läjää ja koko vuodessa oksettavat 6720 läjää!
Lain mukaan lemmikin jätökset on korjattava hoidetuilta alueilta. Jos koirulainen siis vääntää tortut nurmikolle, on ne paras siivota pois. Jos tortut tulee väännettyä tietä reunustavaan ryteikköön, voi ne jättää sinne hyvällä omallatunnolla. Sieltä ne häviävät parin sadekuuron myötä, toisin kuin kaikki ojaan heitetyt kaljatölkit, hampurilaispakkaukset ja muut jätteet, jotka eivät luonnosta häviä ikinä. Eikä se lähikaupan muovinen leipäpussikaan ole paras vaihtoehto lemmikin jätösten korjaamiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti