Lomalle lompsis!

Vielä pari aikaista herätystä ja töitä sen verran, ettei käsi tärise tilipäivänä.  Sitten edessä onkin vuoden kohokohta - hetki jolloin suljet työpaikan oven perässäsi ja edessäsi on koko käyttämätön kesäloma – neljä ruhtinaallista viikkoa aikataulutonta vapautta.

Samantekevää sataako vai paistaako, tärkeintä on päästä ulos oravapyörästä ja nautiskella vapaasta omaan tahtiin. Pieniä reissuja sinne tänne sukulaisten ja ystävien kiusaksi, laiskoja aamuja, pitkään valvottuja iltoja, pientä puuhastelua ja loputonta lorvimista.  Paras tapa pilata loma on ahtaa se täyteen ohjelmaa ja suuria odotuksia.

Olen sentään ajatellut tehdä kesälomalla jotain hyödyllistäkin. Puuhamaan virkaa saa meikäläisellä tänä kesänä toimittaa parveke ja sinne rakentamani eksperimentaalinen pienviljely-yritelmä.

Yhden amppelimansikan ja kolmen kirsikkatomaatin muodostama parvekeplantaasini olikin jo näin alkukesästä vaarassa joutua tuhon omaksi helteen varalta rakentamani ja erittäin virheellisesti suunnittelemani kastelujärjestelmän vuoksi. Juhannusreissulta palatessani tomaatintaimet uiskentelivat ruukuissa henkitoreissaan ja näyttivät käppyräisine lehtineen siltä, että kaikenlaiset satotoiveet voi tältä kesältä suosiolla unohtaa. Uusi multasatsi kuitenkin korjasi taimien tukalan tilanteen ja seuraavana aamuna ne taas sojottivat ryhdikkäinä kuin pienet sotilaat. Tänä aamuna löysin taimista yllättäen ensimmäiset kukkanuput.

Mansikka sentään säästyi pahimmalta tulvalta ja pukkaa jo pientä marjanraakiletta. Vaikka parvekeviljely ei tällä kertaa olekaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, voi haaveissa siintävän sadon vielä pelastaa mahdollisesti jossain vaiheessa esiin tuleva aurinko. Sitä odotellessa – se on moro!

And they lived happily ever after

Tuhatvuotinen perinne Ruotsissa jatkuu ja prinssi sai prinsessansa. Prinssi Carl-Philipin ja prinsessa Sofian hääspektaakkeli oli kaunista katsottavaa. Kuningasperheen onnea lisäsi vielä eilen syntynyt prinsessa Madeleinen pieni poika. Grattis!

Olen kateellinen ruotsalaisille, jotka pääsivät läheltä seuraamaan juhlahumua. Vaikka monarkiaa joskus kritisoidaankin, on se selvästi ruotsalaisia yhdistävä tekijä ja kuninkaalliset perhetapahtumat saavat kansan liikkeelle. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen ylpeitä kuninkaallisistaan ja kaikeksi onneksi me naapuritasavallan junttirojalistitkin pääsemme Ylen välityksellä kuokkimaan naapurimaamme satuhäihin.

Kultalusikka suussa syntyneet Ruotsin kuningasperheen vesat ovat löytäneet itselleen puolisot tavallisen kansan parista. Niin muuttuu maailma, Eskoseni - ja kuningasperhe sen mukana.

Jatkuvien sota- ja katastrofiuutisten, alastomina kekkaloivien hörhelöiden, säästötoimien ja väkivaltaohjelmien sijaan oli kiva kerrankin irtautua arjesta, upota satujen maailmaan ja nauttia hääparin onnesta. Itse katsoa tapitin häitä liikutuksen kyynel silmäkulmassa alusta loppuun. Kaunis morsiuspari, kultaa ja kimallusta, uljaita hevosia, univormuja, ruusuja ja rakkautta, mitäpä muuta olisi voinut toivoa. Ja sääkin oli tietysti aurinkoinen – kuinkas muuten. 

Foto: Anders Wiklund

Foto: Stella Pictures

Puoli tuntia päivässä

Uusi pääministeri havittelee maahan yhteiskuntasopimusta. Siihen liittyen on esitetty vuosittaisen työajan pidentämistä 100 tunnilla ilman lisäpalkkaa. Mitä hittoa!

Tarkoitus on siis teettää enemmän töitä niillä, jotka töissä vielä hikoilevat liian pienellä porukalla ja jättää säästötoimien myötä pihalle potkitut työttömät lehdellä soittelemaan. Työtunnin keskihintaa alentamalla vienti pitäisi saada vetämään ja uusia työpaikkoja syntyisi ajan myötä. Vaikutuksetkin näkyisivät kuulemma vasta kuuden vuoden päästä. Jos näkyisivät. Työajan pidentämisen todellisia vaikutuksia ei tiedä kukaan.

Hannu-hanhen kotimaassa, Ruotsin lintukodossa on kokeiltu työajan lyhentämistä ja sillä on saatu luotua uusia työpaikkoja. Kuulostaa houkuttelevalta. Suomea pitempi työaika taitaa olla vain Baltiassa ja konkurssin partaalla kamppailevissa maissa kuten Espanjassa; vauraammissa maissa kuten Saksassa ja Norjassa työaika on lyhyempi.

Keskustan entinen puoluesihteeri totesi, että työajan pidentäminen pitäisi aloittaa eduskunnasta ja muistutti, että kansanedustajalla on lomaa 18 - 20 viikkoa vuodessa, työviikko nelipäiväinen ja palkkaakin kertyy yli kolmekymmentä tonnia ajalta, jolloin ei ole mitään istuntoja. Jos työaikaa lähdetään pidentämään, olisi vähintäänkin kohtuullista, että eduskunta toimisi tässä asiassa hyvänä esimerkkinä.

Ojankaivuussa ja liukuhihnatyössä, joka sekin nykyään on ulkoistettu roboteille, työajan pidentäminen saattaa näkyä muutenkin kuin tilastoissa. Meiltä paperinpyörittäjiltä kuluisi todennäköisesti puoli tuntia enemmän aikaa samojen papereiden pyörittämiseen. Työmotivaatiota työajan pidentäminen ei ainakaan lisää.

Omaa työaikaani en ole valmis mukisematta pidentämään. Päinvastoin. Lisää työaikaa niille, joita sitä ei ole, eli työttömille ja osa-aikaisille.

Emojit sulle!

Välillä harmittaa itselläni ammattitautina ilmenevä krooninen pilkunviilaus. Jos sähköpostiviestissäni on päästelty löysin rantein ja tekstin on annettua soljua täysin hiomattomana, on se ollut huonolla omallatunnolla tehty tietoinen valinta. Someviestini tunnistaa yleensä siitä, että pilkut ovat jotakuinkin kohdallaan, sanat kokonaisia ja lauserakennekin kieliopin mukainen. Joskus saatan toki pistää ranttaliksi ja lisätä viestiin pienen hymiön. :)

Hymiöt kuuluvatkin someen, eivät muualle. Työssäni olen aina karsinut kylmällä kädellä pois muidenkin teksteissä lymyävät hymiöt. Jos et saa asiaasi kirjoittamalla selväksi, ei hymiö tekstin perässä enää asiaa korjaa. Epämiellyttävä asia ei myöskään muutu miellyttäväksi pelkästään sillä, että perässä hymyilee keltainen ukkeli.

Pilkunviilaajaa somekieli ärsyttää. En usko, että se vie suomen kieltä rappiolle, muuta jossain vaiheessa meidän kaikkien on yritettävä aikuistua. Mikään ei mielestäni ole nolompaa kuin se, että vaihdevuosissaan hikoileva somettaja yrittää antaa itsestään kuvan ajanhermolla elävänä vallattomana ikiteiniä – vähä respektii ja jaxuhalit. OMG! No thanx!

Instagramiin hurahdettuani olen joutunut pyörtämään aiemmat puheeni ja myöntämään, että täysin hyödyttöminä ja enemmänkin ärsyttävinä pitämäni hymiöt ja muut emojit ovat someviestinnässä joskus tarpeen. Miten muuten saisit ilmaistua ihailusi, kun pelkkä tykkääminen tuntuu perin lattealta kuvagalleriassa, jonka kuvat saavat sinut sanattomaksi ja jonka tekstipätkät koostuvat mystisistä hieroglyyfeistä, joita et tunnista minkään maan kieleksi? Muutama harkiten valittu emoji ja keskustelu on avattu yhteisellä kuvakielellä.