Emojit sulle!

Välillä harmittaa itselläni ammattitautina ilmenevä krooninen pilkunviilaus. Jos sähköpostiviestissäni on päästelty löysin rantein ja tekstin on annettua soljua täysin hiomattomana, on se ollut huonolla omallatunnolla tehty tietoinen valinta. Someviestini tunnistaa yleensä siitä, että pilkut ovat jotakuinkin kohdallaan, sanat kokonaisia ja lauserakennekin kieliopin mukainen. Joskus saatan toki pistää ranttaliksi ja lisätä viestiin pienen hymiön. :)

Hymiöt kuuluvatkin someen, eivät muualle. Työssäni olen aina karsinut kylmällä kädellä pois muidenkin teksteissä lymyävät hymiöt. Jos et saa asiaasi kirjoittamalla selväksi, ei hymiö tekstin perässä enää asiaa korjaa. Epämiellyttävä asia ei myöskään muutu miellyttäväksi pelkästään sillä, että perässä hymyilee keltainen ukkeli.

Pilkunviilaajaa somekieli ärsyttää. En usko, että se vie suomen kieltä rappiolle, muuta jossain vaiheessa meidän kaikkien on yritettävä aikuistua. Mikään ei mielestäni ole nolompaa kuin se, että vaihdevuosissaan hikoileva somettaja yrittää antaa itsestään kuvan ajanhermolla elävänä vallattomana ikiteiniä – vähä respektii ja jaxuhalit. OMG! No thanx!

Instagramiin hurahdettuani olen joutunut pyörtämään aiemmat puheeni ja myöntämään, että täysin hyödyttöminä ja enemmänkin ärsyttävinä pitämäni hymiöt ja muut emojit ovat someviestinnässä joskus tarpeen. Miten muuten saisit ilmaistua ihailusi, kun pelkkä tykkääminen tuntuu perin lattealta kuvagalleriassa, jonka kuvat saavat sinut sanattomaksi ja jonka tekstipätkät koostuvat mystisistä hieroglyyfeistä, joita et tunnista minkään maan kieleksi? Muutama harkiten valittu emoji ja keskustelu on avattu yhteisellä kuvakielellä.