Postilakko on jatkunut jo joitakin päiviä ja kokemukseni
siitä ovat pelkästään positiivisia. Perinteistä paperipostiahan postiluukusta
ei enää juurikaan ropise - mitä nyt jokunen paperilasku yrityksiltä, joilta
e-laskun saaminen on yhtä todennäköistä kuin Harry Potterin ilmiintyminen
paikalliseen supermarkettiin. Myös työnantajani ja ammattijärjestöni piristävät
silloin tällöin päivääni Puhalletaan yhteen hiileen -hengennostatusläpysköillään.
Postilakon alettua moni verkkolehti muuttui maksuttomaksi,
joten päivän pääuutiset ovat olleet tuoreeltaan tarjolla uutisnälkäisille jo
aamupuuroa pupeltaessa. Yllättäen myös paikallislehtemme, jonka tilaamisen
lopetin kymmenkunta vuotta sitten, alkoi lakon alettua kopsahdella aamuisin
paperiversiona postiluukusta sisään.
Ehkäpä asialla on ollut joku hyväsydäminen naapuri; alueellamme
kiertävien pikimustien postipoikien olettaisin olevan lakossa. Ainakaan en ole heihin
aamupimeässä koirankusetuslenkillä törmännyt. Hämmästykseni oli muuten melkoinen, kun ensimmäisen kerran törmäsin tällaiseen Afrikan poikaan pilkkopimeässä:
vastaan tuli polkupyörällä pelkkä sininen haalari iloisesti lauleskellen!