Viime viikkoina ei aurinko juurikaan ole sumuverhon läpi näyttäytynyt
ja tunnelin päässä pilkottanut valokin näyttää säästösyistä sammuneen.
Viimeaikaiset terroriteot ja niiden online-uutisointi ovat syösseet
kaamosmasennuksen kanssa kamppailevan optimistinkin syvemmälle syysväsymyksen
syövereihin. Viikonlopuksi luvattu pieni pakkanen ja sen mukana ehkä tänne
eteläänkin osuva muutama lumihiutale saattaisivat tuoda pientä piristystä tasaharmaaseen
arkeen.
Pimeydentorjuntavalot tuli heitettyä parvekkeelle ja ensi
kuussa niitä samaisia voikin alkaa kutsua jouluvaloiksi. Tapakouluttaja Täti
Sininen totesi jouluvalojen liian aikaisen ripustelun etikettivirheeksi,
pimeydentorjuntavalot pihapuskissa sentään ovat sallittuja. Kauppojen hyllyille
lokakuussa ilmestyneistä joulusuklaista, joulukinkkuviipaleista, joululimpuista,
joululaatikoista ja joulukalentereista Täti Sininen ei sanonut mitään.
Työviikon päätteeksi viikonlopun voikin viettää kotosohvalla
loikoillen. Makuuasennossa silmiin eivät osu lattialla vilisevät villakoirat,
eteisen lattiaa peittävä kurakerros eikä kylpyhuoneen nurkassa kasvava pyykkikasa.
Perjantain Poirotin ajattelin taas nukkua telkkarin ääressä vällyjen alla, koiran
kuorsatessa jalkopäässä. Viime viikon jakso piti katsoa oikein kolmeen kertaan,
kun en yhteen putkeen puoltatoista tuntia hereillä pysynyt.
Maailma on paha, totesin aamulla töihin tullessani.
Työhuonettani koristavat sisustuskuutiot olivat nimittäin yön aikana siirtyneet
uuteen asentoon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti