Liikuntakampanja

Juuri kun sää otti ja muuttui huonoimmaksi mahdolliseksi, työpaikallani pärähti käyntiin työntekijöitä kiusaava jokavuotinen liikuntakampanja. Puolen tunnin liikunnasta, ähinällä tai ilman, saa yhden pisteen ja pisteitä olisi tarkoitus kerätä vapaa-ajalla kokonaista kahdeksan viikkoa.

Viime viikon lumia

Autottomana koiranomistajana olen aiempina vuosina sijoittunut pelkän pakollisen arkiliikunnan ansiosta näissä mittelöissä kymmenen parhaan joukkoon, viime vuonna peräti palkintosijalle.

Vaikka työmatkoista ja koiran ulkoilutuksesta kertyykin pisteitä nopeasti, on osa pisteistä muita hikisempiä:

Eilisessä vesisateessa oli autottoman duunarin kotimatka totista tuskaa. Kadut olivat jäässä ja paikoittain vettä oli nilkkoihin saakka. Uudet talvikengät läpimärkinä ja tuskanhiki pinnassa päätin hoitaa vielä Koiraherran ulkoilutuksenkin heti perään samaan hikeen. Kiersimme lähinurkilla kunnon lenkin ja koirakin ymmärsi, että poluilla on paras pitää kunnon vauhtia, ettei uppoa vetiseen sohjoon.

Olin jo kotipihaan asti päässyt, kun vastaan tuli naapurin vanhaherra pelkkä koiranhihna kourassaan. Miehellä on kuulo sen verran heikko, että keskustelu on aavistuksen verran yksipuolista ja hankalaa, mutta sen verran ymmärsin, että herralta oli hurtta hukassa.

En arvannut vanhaa miestä jättää yksin metsään rämpimään ja ryhdyin itsekin koiravanhusta etsimään. Oma karvapuikulani löi siinä vaiheessa jarrut niin tiukasti päälle, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin sitoa se kiinni lähimpään mäntyyn ja jättää hankeen nököttämään. Jälkiä seuraamalla onnistuin kuin onnistuinkin löytämään naapurini maastonakin ja avuksi rientäneen toisen naapurin avulla saimme koiran sisälle lämpimään. 

Oma koirani oli siinä vaiheessa läpimärkä ja tärisi kylmissään. Lämmin suihku, kunnon ateria ja lämmikkeeksi päälle puettu emännän kirkuvan punainen pusero korjasivat nopeasti tilanteen ja Koiraherra heittäytyi selälleen emännän punkkaan kuorsaamaan. 

Itse olin tuskin ehtinyt hiestä kuivua ja sohvalle retkahtaa, kun puhelin soi ja sain ilmoituksen koiranruokalastin saapumisesta. Viimeisillä voimilla piti sitten vielä raahata 45 kiloa muonaa talon toiseen kerrokseen ja kahteen eri kellariin. 

Sen verran tiukassa olivat eiliset kuntoilupisteet, että ajattelin merkitä ne listaan vähän paksummalla tussilla.

Tekstiiliurheilua

Enpä olisi joulukuun vesisateessa uskonut, miten hienoksi talvi vielä kääntyy. Parikymmentä senttiä lunta ja saman verran pakkasta saivat talven tuntumaan juuri siltä miltä pitääkin: kylmältä, valoisalta ja hiljaiselta.

Vihdoinkin!

Pakkasten kiristyessä omaa vaatetusta on ollut helppo lisätä, mutta Koiraherralla ulkoilu on ajoittain käynyt hieman hankalaksi. Villavuorinen tikkitakki lämmittää kyllä koirulaisen selkää, mutta tassut jäätyvät kylmässä kohtsillään. Kaupasta koirien tossut oli myyty loppuun heti pakkasten alkaessa ja nettikaupoissakin tarjolla on ollut pelkkää eioota.

Pahimmilla pakkasilla kaivoin kaapista hätäpäissäni pienimmät kesäsukkani ja teippasin ne maalarinteipillä koiralle koipiin. Sen verran nekin tassuja lämmittivät, että melko pitkälle päästin ennen kuin ensimmäinen sukka lensi vauhdissa penkkaan.

Kaikeksi onneksi törmäsimme eräänä iltana tuttuun koiraan, joka vipelsi iloisena ympäriinsä riemunkirjava haalari yllään, pienet töppöset tassuissaan. Emäntä oli tossut itse ommellut ja kehaisi niiden olevan niin helppotekoisia, että hän voisi vaikka alkaa niitä myymään. Ilmoittauduin siinä samassa ensimmäiseksi asiakkaaksi.

Koska täti ei ollut tuttu, suhtauduin hieman epäillen hänen lupaukseensa, mutta parin päivän päästä tuli viesti, että tossut olivat valmiina. Nyt saa Koiraherra pinkoa pihalla upouudet fleecetossut jaloissaan. Eivät palele tassut ja jos koira jostain syystä päättää lyödä jarrut päälle, on sitä helppo hilata perässä, sen verran tossuista onneksi pitoa puuttuu. 

Kävelevä putkikassi

Vuoden vaihtuessa

Kinkut on syöty, raketit paukuteltu ja vuosi vaihdettu ilman sen kummempia seremonioita tai pakollista hauskanpitoa hampaat irvessä. Joulun seutuville osunut talviloma kääntyi tautisten välttelyksi ja lähes hysteerisen käsienpesun ansiosta olen taudeilta toistaiseksi välttynyt. 

Koiraherraan flunssa kuitenkin iski jouluna. Yskä alkoi korisevalla koirulaisella pyhien päätyttyä jo hieman helpottaa, kunnes paluumatka joulun vietosta pakkasessa seisseessä linjurissa sai koiraherran köhimään uudelleen. Omakin ahteri oli bussin penkillä pakasteena, joten Koiraherralle oli lämmikkeeksi kaivettava kassista kaikki reissussa kertyneet likapyykit. Lentsu hoitui levossa ja Koiraherran räksytys on kerrostalonaapureiden iloksi palautunut ennalleen.

Koskapa pukkiparka oli edessä häämöttävien pula-aikojen partaalla nuukahkolla päällä, oli lahjoihin investoitava ihan itse, ennen kuin Sipilä pakkolakeineen pääsee meikäläisenkin kukkarolle kuokkimaan. Haaveissani jo kauan siintänyt ja nyt veronpalautusvaroin hankkimani uusi järjestelmäkamera onkin tuonut rutkasti iloa alkuvuoteen ja ensimmäiset kuvat on näpsitty pikku pakkasessa parvekkeella ostokukkasesta, kun kukaan muu ei valokuvamalliksi suostunut. Ahteri jäätyi, krysanteemi paleltui, mutta kuvista tuli ainakin omasta mielestäni melko kivoja. 

Tältä vuodelta en muuta toivo kuin työtä ja terveyttä – itselle ja muille. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto!