Liikuntakampanja

Juuri kun sää otti ja muuttui huonoimmaksi mahdolliseksi, työpaikallani pärähti käyntiin työntekijöitä kiusaava jokavuotinen liikuntakampanja. Puolen tunnin liikunnasta, ähinällä tai ilman, saa yhden pisteen ja pisteitä olisi tarkoitus kerätä vapaa-ajalla kokonaista kahdeksan viikkoa.

Viime viikon lumia

Autottomana koiranomistajana olen aiempina vuosina sijoittunut pelkän pakollisen arkiliikunnan ansiosta näissä mittelöissä kymmenen parhaan joukkoon, viime vuonna peräti palkintosijalle.

Vaikka työmatkoista ja koiran ulkoilutuksesta kertyykin pisteitä nopeasti, on osa pisteistä muita hikisempiä:

Eilisessä vesisateessa oli autottoman duunarin kotimatka totista tuskaa. Kadut olivat jäässä ja paikoittain vettä oli nilkkoihin saakka. Uudet talvikengät läpimärkinä ja tuskanhiki pinnassa päätin hoitaa vielä Koiraherran ulkoilutuksenkin heti perään samaan hikeen. Kiersimme lähinurkilla kunnon lenkin ja koirakin ymmärsi, että poluilla on paras pitää kunnon vauhtia, ettei uppoa vetiseen sohjoon.

Olin jo kotipihaan asti päässyt, kun vastaan tuli naapurin vanhaherra pelkkä koiranhihna kourassaan. Miehellä on kuulo sen verran heikko, että keskustelu on aavistuksen verran yksipuolista ja hankalaa, mutta sen verran ymmärsin, että herralta oli hurtta hukassa.

En arvannut vanhaa miestä jättää yksin metsään rämpimään ja ryhdyin itsekin koiravanhusta etsimään. Oma karvapuikulani löi siinä vaiheessa jarrut niin tiukasti päälle, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin sitoa se kiinni lähimpään mäntyyn ja jättää hankeen nököttämään. Jälkiä seuraamalla onnistuin kuin onnistuinkin löytämään naapurini maastonakin ja avuksi rientäneen toisen naapurin avulla saimme koiran sisälle lämpimään. 

Oma koirani oli siinä vaiheessa läpimärkä ja tärisi kylmissään. Lämmin suihku, kunnon ateria ja lämmikkeeksi päälle puettu emännän kirkuvan punainen pusero korjasivat nopeasti tilanteen ja Koiraherra heittäytyi selälleen emännän punkkaan kuorsaamaan. 

Itse olin tuskin ehtinyt hiestä kuivua ja sohvalle retkahtaa, kun puhelin soi ja sain ilmoituksen koiranruokalastin saapumisesta. Viimeisillä voimilla piti sitten vielä raahata 45 kiloa muonaa talon toiseen kerrokseen ja kahteen eri kellariin. 

Sen verran tiukassa olivat eiliset kuntoilupisteet, että ajattelin merkitä ne listaan vähän paksummalla tussilla.