Tekstiiliurheilua

Enpä olisi joulukuun vesisateessa uskonut, miten hienoksi talvi vielä kääntyy. Parikymmentä senttiä lunta ja saman verran pakkasta saivat talven tuntumaan juuri siltä miltä pitääkin: kylmältä, valoisalta ja hiljaiselta.

Vihdoinkin!

Pakkasten kiristyessä omaa vaatetusta on ollut helppo lisätä, mutta Koiraherralla ulkoilu on ajoittain käynyt hieman hankalaksi. Villavuorinen tikkitakki lämmittää kyllä koirulaisen selkää, mutta tassut jäätyvät kylmässä kohtsillään. Kaupasta koirien tossut oli myyty loppuun heti pakkasten alkaessa ja nettikaupoissakin tarjolla on ollut pelkkää eioota.

Pahimmilla pakkasilla kaivoin kaapista hätäpäissäni pienimmät kesäsukkani ja teippasin ne maalarinteipillä koiralle koipiin. Sen verran nekin tassuja lämmittivät, että melko pitkälle päästin ennen kuin ensimmäinen sukka lensi vauhdissa penkkaan.

Kaikeksi onneksi törmäsimme eräänä iltana tuttuun koiraan, joka vipelsi iloisena ympäriinsä riemunkirjava haalari yllään, pienet töppöset tassuissaan. Emäntä oli tossut itse ommellut ja kehaisi niiden olevan niin helppotekoisia, että hän voisi vaikka alkaa niitä myymään. Ilmoittauduin siinä samassa ensimmäiseksi asiakkaaksi.

Koska täti ei ollut tuttu, suhtauduin hieman epäillen hänen lupaukseensa, mutta parin päivän päästä tuli viesti, että tossut olivat valmiina. Nyt saa Koiraherra pinkoa pihalla upouudet fleecetossut jaloissaan. Eivät palele tassut ja jos koira jostain syystä päättää lyödä jarrut päälle, on sitä helppo hilata perässä, sen verran tossuista onneksi pitoa puuttuu. 

Kävelevä putkikassi