Ihan vaan Instagramista

Liityin joku aika sitten uteliaisuuttani Instagramiin saadakseni lisäpuhtia amatöörimaiseen valokuvausharrastukseeni. Olen kuljetellut talvella hankkimaani punaista pokkaria ahkerasti mukanani, sillä se mahtuu mukavasti taskuun. Kaikki lähitienoon kukat ja komeimmat puskat on tullut koirankusetuslenkillä kuvattua. Lähikylien maisemiakin olen maailmalle mainostanut hiukkapikkusen retusoituna. Lintujen puuhista saa amatöörikin hauskoja otoksia; minun lintuni näyttävät usein olevan yksijalkaisia! 

Löytyihän se sieltä - toinenkin jalka

Muiden kuvia seuraamalla oppii itsekin. Jos ei muuta niin kateelliseksi. Omien kuvien esille laittaminen alkaa nolottaa, kun eteen lävähtävät ammattilaisten huippuvehkeillä ottamat kuvat karjuvista leijonista, tappelevista kenguruista, valaista, trooppisista hiekkarannoista, iltavalaistuista miljoonakaupungeista, kultaisista auringonlaskuista ja vatsanpohjaa kouraisevista vuoristomaisemista. Muutamaa hiekka-aavikolla, karussa kivikossa tai asfalttiviidakossa asuvaa amatöörikuvaajaa ovat sentään kiinnostaneet meikäläisenkin otokset kukkivista puskista ja rantakaislikossa likoavista laiskanpulskeista vesilinnuista.

Syyshortensian kukkia keraamisella liedellä

Toisten kuvia on tullut katsottua tuhansia - suuri osa sellaisia, jotka mielelläni väittäisin omakseni. Toisaalta taas usein kyllä ihmetyttää:
- Montako kuvaa ihminen tarvitsee omista jaloistaan?
- Montako kuvaa ihminen tarvitsee ahteristaan?
- Montako vinoon otettua kuvaa ihminen tarvitsee perusilmeestään?
- Jäikö vielä joku duckface-poseeraus postaamatta?
- Jäikö vielä joku ateria kuvaamatta?
- Eivätkö kaverisi tiedä miltä puolityhjä kaljapullo näyttää?
- Miksei se helvetin horisontti voinut tälläkään kertaa olla suorassa?
- Sinä kallionkielekkeellä ja siltarakenteissa roikkuva – vieläkö olet hengissä?

Vaahteramäen Eemeli was here

Kvitto ja muita omituisuuksia

Kuittipakko eli virallisesti laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa tuli sääntö-Suomessa voimaan viime vuoden alusta. Laki velvoittaa yrittäjän tarjoamaan kuittia, mutta ei velvoita asiakasta ottamaan sitä vastaan.

Täällä kaksikielisyyden kehdossa on asiakaspalveluetiketin mukainen litania ”Får det vara kvitto? Haluatteko kuitin?” lyhentynyt nuorempien kassaneitien suussa lyhyeksi ja ytimekkääksi tokaisuksi ”Kvitto?!” Jokaisen maksutoimituksen perään siis sama kiekaisu ”kvitto?!”. Ruotsin kieltä taitamattomalle kerrottakoon, että ”kvitto” äännetään ”kvittu” ja suomenkielisen korvaanhan se kuulostaa… no, juuri SILTÄ!

Toinen tällä seudulla maksutoimitusten yhteydessä ilmenevä omituisuus on kassalla esitetty kysymyslitania ”Var det allt? Saako olla muuta?” Mikäli et kassalla enää mitään halua, on vastauksesi ruotsinkieliseen kysymykseen myönteinen ja suomenkieliseen kielteinen. Kaksikielisenä häkellyt kysymyksistä sen verran, että todennäköisesti päädyt vain tuijottamaan kassaneitiä sitkeästi silmiin. Tai kuten eräs asiakas männä viikolla totesi: ”Mitä tässä vaiheessa nyt sitten vielä pitäisi ostaa?”. Ranskanleipä ja 100 g lauantaimakkaraa?

Kvitto?!

Vielä on kesää jäljellä

Useimmilla lomat alkavat olla jo takanapäin ja koulutkin alkavat tällä viikolla, sopivasti kesken viivästyneiden kesähelteiden. Helteitä iltapäivälehdissä onkin odotettu kuin Jeesuksen toista tulemista. Mistä lähtien sääennuste muuten on ollut päivän pääuutinen?

Koulujen alku on taas herättänyt keskustelun koululaisten kesäloman lykkäämisestä parilla viikolla, jotta se vastaisi paremmin muun Euroopan lomakautta. Kannatan ajatusta, sillä Suomi tarvitsee nykytilanteessa jokaisen euron, jonka tänne eksynyt turisti on matkakassastaan meille valmis jättämään. Autiuttaan ammottavat kylänraitit, suljetut kyläkaupat ja sesonkinsa liian aikaisin lopettaneet turistirysät eivät tänne ketään houkuttele. Suomessa on kyllä muutakin nähtävää kuin Lappi ja joulupukki!

Maamme taloutta ajatellen toivon maahamme lisää turisteja. Tyypillisen kesäkaupungin asukkina minun on kuitenkin pakko myöntää, että arkiasioiden hoitaminen kiireettömien kesäturistien keskellä on usein hermoja raastava kokemus.

Jos olet vaikka päättänyt poiketa pikaisesti apteekkiin hakemaan lievitystä akuuteimpaan kesäkolotukseesi, voit olla varma, että edellesi osuu mökkiläinen, joka aikaa tappaakseen on lähtenyt koko perheen voimin farmaseutin puheille selvittämään kesäallergian kaikki modernit lääkintävaihtoehdot. Ruokakaupassa taas jumitut vihannestiskille vain siksi, että nuoren kesävieraspariskunnan on pakko soittaa isäntäväelle ja varmistaa, ostetaanko uudet perunat pestyinä vai pesemättöminä. Päivän pääaterian suunnittelunkin voisi varmasti hoitaa jossain muualla kuin kaupan lihatiskillä.

Myönnetään, olen itsekin ollut lomillani vastaavanlaisena ajantajuttomana, asiointia hidastavana tukkeena. Itseä se ei kyllä silloin harmittanut yhtään!

Muu maa mustikka

Jokainen vähänkin asfaltilta pois poikennut on viime viikkoina huomannut, että metsät ovat tänä kesänä täynnä suomalaista superfoodia mustikkaa. Kerrostalopihassamme ensimmäisiin mustikkamättäisiin kompastuu jo heti pyykkitelineiden jälkeen. Mättäät ovat mustanaan mustikkaa ja niiden ohi käveleminen saa omantunnon soimaamaan. Varsinaiseen marjanpoimintaan ei istumatyön kangistama selkärankani oikein taivu, mutta koiran kusetuslenkeillä olen lähimetsässä tätä ilmaista superfoodia välipalaksi popsinut.

Sato on hyvä ja metsät ovat täynnä paitsi marjaa myös ulkomaalaisia marjanpoimijoita. Sinänsä näppärä järjestely, sillä suomalainen retkottaa mieluummin kotisohvalla katsomassa tv-uutisista raporttia thaimaalaisen marjanpoimijan 13-tuntisista työpäivistä kuin raahautuu itse hyttysten syötäväksi mustikkametsään.

Se mikä tässä mustikka-asiassa oikein pisti vihaksi ja nosti näinkin rauhallisen ihmisen verenpaineen huippulukemiin, oli Ylen uutinen mustikan matkasta maailmalle. Kotimaisesta laatumarjastamme suurin osa päätyy nimittäin Aasiaan, missä siitä valmistetaan erilaisia ravintolisiä. Samaan aikaan Ruotsista, Baltiasta ja Venäjältä tuodaan Suomeen halvempaa marjaa kotimaisen teollisuuden käyttöön.

Kun siis ensi talvena popsit näkökykyä ja elämänlaatua parantavia kiinalaisia ihmepillereitä, saattavat niiden raaka-aineet olla peräisin kesämökkisi takametsästä. Päiväkahvilla nauttimasi kotimaisen mustikkamuffinssin raaka-aineet puolestaan saattavat olla lähtöisin Vasilin datšaa tai Svenin sommarstugaa ympäröivistä metsistä. Suosi suomalaista, osta kotimaista - niinhän se vanha mainoslause taisi mennä.

Suomalainen superfood

Sommaren är kort

Den finska sommaren är kort men snöfattig, brukar man säga.

Den som vill ligga på stranden, simma och ta sol har nog blivit besviken den här sommaren. Terrasserna har stått tomma och badstränderna har varit öde. Det är nästan bara vattenfåglar som vågat ge sig ut i vattnet. 

För den som vill göra annat än svettas har den här sommaren varit ypperlig. Sol och regn, vind och vatten. Allt växer och blommar, bär finns det mera än någonsin.

Vi ka inte rå för vädret, men vi kan ha rätt inställning till det. Det finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder. 

Spegelblankt

Simmar året om

En ros är alltid en ros