Koiraherra on viime päivinä saattanut emäntänsä useaan otteeseen pieneen pinteeseen.
Ensinnäkin koirapirulainen on yrittänyt estää emäntänsä kotiin pääsyn lähes päivittäin. Kumipohjainen käytävämatto on rutattu myttyyn ovelasti oven taakse niin, ettei sisäänpääsy ole ollut lainkaan itsestäänselvyys. Jonain päivänä tullaan tässä asiassa vielä tarvitsemaan talonmiehen apua.
Varsinainen paniikki oli syntymässä sunnuntai-iltana. Emännän nautiskellessa hyvin ansaitsemastaan lämpimästä suihkusessiosta oli Koiraherra asettanut kumisen Kong-aktivointilelunsa viekkaasti aivan kylpyhuoneen oven taakse niin, ettei ovi auennut. Kunnon töytäisy oveen toi kumilelun vieläkin lähemmäksi ja junttasi oven lähes kiinni. Emäntä ymmärsi lopettaa oven tönimisen siinä vaiheessa, kun sormet vielä jotenkuten mahtuivat ovenrakoon. Lelu oli onneksi sellaisessa paikassa, että sen sai jonkinlaisella sorminäppäryydellä vähitellen ujuteltua etäämmälle ja oven auki!
Informoituani työtovereitani tukalista tapahtumista totesivat nämä penteleet vastedes tietävänsä, mistä minut löytää, jos minua ei ala kuulua töihin. Lupasivat jopa käydä parin päivän päästä varmistamassa, että olen päässyt kylpyhuoneesta ulos. Olivat vielä röyhkeästi sitä mieltä, ettei koira selvästikään halua olla emäntänsä kanssa samoissa tiloissa.
 |
| Koiruuksia suunnittelemassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti